Hääkomediaa kerrakseen :)

Ehdinpä vihdoin päivittämään blogiakin. Tosiaan meidän kirkkoon lähteminen oli suoraan kuin jostain hääkomediasta :D

Tässä siis Hääkomediaa olkaapa hyvät: 

Häämekko saatiin vihdoin ja viimein päälle ja kello kävi hurjaa vauhtia. Niin siinä vaan kävi, että kiireettömän aamun jälkeen tuli yhtäkkiä pieni hoppu. Hotellihuoneesta lähtiessämme kello taisi olla noin 13.50 ja vihkitoimitus alkoi 14.15. Hotellilta ei kirkolle ollut onneksi pitkä matka, mutta jutut kuten esimerkiksi helman sullominen autoon ei käynyt ihan hetkessä. Onneksi ehdin kiireessäkin pistää muistiin ihania asioita, nimittäin istuutuessani autoon meidän touhuja pysähtyi seuraamaan muutama ohikulkija onnellisesti hymyillen. Saattoi heitä tilanteessa myös huvittaa se, että yksi kaasoistani laittoi minulle deodoranttia auton ovella :D  Jotenkin naurattaa vieläkin, miten en voinut muistaa olinko laittanut häämekkoon pukeutumisen jälkeen deodoranttia vai en :D

Kirkon taakse saapuessamme kello oli jo hieman yli kahden. Vastassa meitä oli isäni ja hermostunut kirkon vahtimestari. Nousimme autosta ja juuri kun auto ehti lähteä huomasimme, että huntu jäi autoon! Päivän toinen unohdus! Emme olleet huntua laittaneet vielä hotellilla, koska se ei tehnyt hyvää kampaukselle. Siinä iski pienoinen paniikki, kun etsiskeltiin puhelinta ja koitettiin saada kaason miestä kiinni. Onneksi hän vastasi nopeasti ja hetkessä hän kurvasikin jo takaisin. Tämän jälkeen yksi bestmaneista kiirehti luokseni kädessään joku paperi. Kyseessä ei ollut mikä tahansa paperi, vaan päätös sukunimestä. Voi kyllä! Tämänkin olin siis aivan viime tinkaan jättänyt. Siinä sitten bmanin olkapäätä vasten raapustin käsi täristen paperiin sukunimen. Päätöksen tein siltä pohjalta, kumpi sukunimi oli ensimmäisenä mielessäni ja se oli mieheni sukunimi. Kaksiosaista sukunimeä kun en halunnut. Tämän jälkeen vahtimestarin taas hoputellessa kaasoni laittoi minulle hunnun. Pientä paniikkia oli jo ilmassa, sillä oli vähällä ettei huntu ollut päässäni väärinpäin :D Tässä tilanteessa minua myös huvitti suunnattomasti se, että meidän jälkeemme vihittävän hääparin morsian oli jo paikalla ja vahtimestari oli häntä meinannut viedä alttarille :D 

Näin myöhemmin ajatellen olisi aamupäivän aikatauluja voinut vähän tiivistää, mutta toisaalta tällaiset jutut ovat kommelluksineen kaikkineen aika ainutlaatuisia. Muistan varmaan vielä mummunakin rakkaan ystäväni ilmeen huutaessaan "Se huntu!". 

Meillä ei ole tilanteesta kuvamateriaalia, mutta tämä juokseva morsian sopii hyvin tähän :)

Loppujen lopuksi me pääsimme aloittamaan vihkitoimituksen ihan ajallaan, itseasiassa pari minuuttia jopa ajoissa...