Näin tahdoimme

Nyt seuraa jatkoa meidän hääkertomukselle ja vuorossa vihkiminen. Tätä oli jotenkin vaikea kirjoittaa tänne blogiin, sen verran henkilökohtaista kuitenkin.

Koska tuo meidän kirkolle saapuminen oli aikast kiireistä, niin en ehtinyt juurikaan jännittämään. Vasta saapuessamme kirkon eteiseen ja pysähtyessäni kunnolla, tunsin miten jännitys valtasi minut. Jännitin niin paljon, että ihan tärisin. Johtui varmaan tosiaan siitä, että jännitys ei tullut pikkuhiljaa vaan se tuli ihan ryminällä. Kirkon eteisen ovien avautuessa ja Prinsessa Ruususen lähtiessä soimaan olin jo varma, että pyörryn siihen paikkaan. Keskityin niin kovasti siihen, etten vaan itkisi kun en kuvauksessa halunnut näyttää itkeneeltä.

Jännittyneenä kävelin isäni käsipuolessa kohti alttaria, hymyilin vieraille sen mitä pystyin. Lopulta näin oman ihanuuteni kävelevän meitä vastaan hänkin jännittyneesti, mutta söpösti hymyillen. Kun viimein sain mieheni kädestä kiinni muistan puristaneeni siitä kovasti ja mieheni katsoi minua sanoen: "olet todella kaunis." Tämä ei suinkaan auttanut yrityksiäni olla itkemättä, niin täynnä rakkautta <3 

Pappi puhui hyvin, hän puhui oikeasti meistä ja meidän pitkästä yhteisestä taipaleestamme. "Silloin kun T tapasi A:n 10 vuotta sitten, hän oli itsevarma siitä että tuo tyttö on hänen." <3 Kirkossa yksi bestmaneista luki ensimmäisen Koristolaiskirjeen 13 luvun. Tämän lisäksi lauloimme yhden virren ja vihkitoimituksen loputtua saimme kuulla kaunista laulua, biisinä Stellan häävalssi. 

Tahdon sanojen lisäksi lausuimme papin perässä sormusvalat. Mietimme ensin, että opettelisimme ne ulkoa, mutta onneksi päädyimme lausumaan valat papin perässä. Minä en siinä paniikissa olisi niitä kuitenkaan muistanut.

Tässä sormusvalamme:

Minä rakastan sinua, ..........
Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi
ja olla sinulle uskollinen.
Merkiksi otan sinulta (annan sinulle) tämän sormuksen

Mieheni oli yllättäen minua enemmän paniikissa ja hän hieman sekoilikin sanoissa. Tuohon "uskollinen" -kohtaan hän nimittäin sanoi "uskonnollinen" ja voi että minulla oli naurussa pidättelemistä :)

Ja matka jatkui Hakanpään trumpettisävelmän saattelemana onnellisesti avioparina <3