Ajatuksia herättävä Christchurch

NZ:n eteläsaaren lumoavan kauniiden maisemien seasta löytyy synkästä lähihistoriastaan tunnettu Christchurch. Vuonna 2011 sattui voimakas 6.3 magnitudin maanjäristys, joka pahoin tuhosi kaupungin ja tappoi 185 ihmistä. Järistys sattui lounasaikaan, jolloin useat ihmiset olivat ulkona lounastamassa tai töissä. Eniten ihmisuhreja aiheutti kahden ison toimistorakennuksen romahtaminen. Järistys tuhosi tuhansija koteja, historiallisia rakennuksia, hotellin, ostarin, kirkon ja yli puolet vilkkaan bisnesalueen rakennuksista sekä tietysti tiet ja elämän perusedellytykset kuten sähköt ja vedenjakelu kärsivät. Järistyksen vaikutus kesti pitkään ja näkyy kaupungissa edelleen. Järistyksen jälkeen ongemiksi nousivat vedenjakelu ja perus elintarvikkeiden saanti kaupunkiin jotka takkuilivat pitkään. Hirvitystä lisää vielä se, että vain kuusi kuukautta ennen tätä oli sattunut toinen paha järistys, kaupungilla ei siis ollut aikaa toipua ja juuri rakennetut talot tuhoutuivat. Puhumattakaan tuhon vaikutuksesta ihmisten mieliin. 

Historiallisen rakennuksen ulkoseinä tuettuna konteilla

Jälleenrakennustyöt ovat vieneet aikansa ja Christchurchin pahin tuhoutunut alue Central City Red Zone avattiin vasta vuonna 2013. Kaupungilla kävellessä pystyi hyvin aistimaan kaiken tuon kauheuden ja kärsimyksen, mutta samalla myös toivon tulevasta. Tuhoutunutta ostaria korvaamaan on rakennettu sympaattinen konttiostari Re:Start. Ihanan värikkäät kontit tuovat väriä kaupunkiin ja kertovat asukkaiden hyvästä tsempistä ja toivosta parempaan. Nykyisin järistyksestä muistuttavat asumiskelvottomiksi tuhoutuneet kodit, autiot toimistorakennukset, useat työmaat, muistomerkit ja järistyksen varoituskyltit sekä ohjeistukset, hylätyillä alueilla kuten pihoilla lojuvat vanhat lelut ja tavarat kertovat osaltaan tarinaa hirvittävästä tuhosta. Sekä tietysti ihmisten tarinat ja omat kokemukset muistuttavat kaikesta tuosta kauheudesta. Tällaisesta kauheudesta autuaan tietämättömänä suomalaisena kun löytää itsensä mietteliäänä tuhoutuneesta kaupungista, on tunnelma kuin elokuvassa... Paitsi että se on totta. Todellisuus iskee melkein vasten kasvoja, että miten voimakkaita luonnonmullistukset oikein ovat. Minun insinöörimieheni tietysti selitti asiantuntevasti betonitalon romahtamisesta, mutta ihmetys on silti suuri katsellessa ison toimistorakennuksen vahvan betoniseinän läpi menevää suoraa halkeamaa. Kun ei ole kyse mistään hökkelikylästä kuitenkaan. 

  

  

Tämän katastrofin jäljet nähtynä näinkin tuoreeltaan, ajatukset palasivat väistämättä matkamme isoimman katastrofikohteen äärelle nimittäin Hiroshimaan. Jos muutaman vuoden maanjäristyksen jälkeen näyttää tältä, niin entäpä sitten miltä on näyttänyt muutama vuosi atomipommista. Eipä sellaista uskalla edes kuvitella. Hiroshimasta pystyi aistimaan tuon kärsimyksen näin kymmeniä vuosia jälkeenpäinkin. Nyt kun päästiin alkuun tällaisessa vähän surumielisemmässä aiheessa, niin Hiroshimasta onkin hyvä kirjoittaa seuraavaksi.