Pöpöt ja päikky

Moi! Päiväkotirupeama alkoi juuri niin kuin kuvittelinkin. Sairastelulla. Heti tutustumiskäynnin jälkeen Livialle tuli flunssa ja sitten siitä noin 2 viikon päästä alkoi oksentelu, sen lisäksi lääkärissä selvisi pitkittyneen flunssan syyksi kurkunpääntulehdus. Kuten arvata saattaa, tarttui oksutauti myös minuun. Joten tämä töihin paluu meni ihan nappiin siis. Tomi taas jotenkin ihmeen kaupalla säästyi oksulta, en voi ymmärtää sen tuuria. Tämä pitkä sairastelujakso on vienyt niin paljon energiaa. Nyt lähes kuukauden erilaisten sairastelujen jälkeen uskallan viimein sanoa ääneen, ettei meillä ole yhtäkään nuhanenää enää talossa. Toivottavasti saataisiin nyt hetki olla ihan terveinä ja nauttia tästä alkaneesta vaiheesta. Jonkun korvaan saattaa kuulostaa oudolta, mutta tosiaan paluu työelämään on tuonut mukavaa vaihtelua arkeen ja olen tykännyt näistä lyhyistä työpäivistä. Eli tehdään tätä muutenkin kuin vain #rahan takii ;)

Livia pääsi tai joutui ensimmäistä kertaa lääkäriinkin tässä sairastelun aikana. Minä jännitin lääkärikäyntiä ja mini tyyppi vain leikki odotustilan leluilla. Lapset on kyllä siitä hassuja, että vaikka olisi miten kipeä, niin leikkiä silti jaksaa. Lääkäritäti oli todella mukava, paitsi lopussa Livialla meni hermot hermot​. Korvat saatiin katsottua, mutta suuhun kurkkaus oli sitten liikaa. Täytyy sanoa, että palveluun sai kyllä olla erityisen tyytyväinen. Lastenlääkäristä huomasi, että hän on selvästi oikealla alalla. Luulen, että jatkossakin käytetään samaa lääkäriä, vaikka toivon tietysti ettei siihen tule tarvetta pitkään aikaan.

Nyt nautitaan kohta alkavasta keväästä, odotamme jo innolla, että päästään laittamaan ikiomaa pihaakin kevätkuntoon :) alkukesästä meillä onkin isot juhlat tiedossa, Lepistöt 60v. Hui!

Lääkärissä oli kivat lelut

Puolitoistavuotias oppimaan innokas

Heippa! Kirjoittelen puhelimella, koska tietokoneemme näyttö meni rikki. Toivottavasti tämä laatu ei ole ihan hirveää kuraa. Kuten otsikko kertoo, niin nuorin perheenjäsenemme täytti 1,5 vuotta. Jälleen voisi todeta miten hurjaa vauhtia aika on mennyt. Hän on jo niin iso pikku likkanen. Koska vauvakirjaa ei tule niin usein esiin kaivettua, niin laitan aina välillä puhelimen muistioon asioita Liviasta. Yleensä jotain mitä hän on juuri oppinut tai hauskoja hetkiä. Alla suorat kopiot muistiosta alkuvuoden osalta.

Tammikuu 2017:

*ihmettelee pippeleitä :D

*vie itse roskat ja vaipat roskiin

*Ei puhu juurikaan selkeitä sanoja ( vain äiti, isi, kissa), mutta höpöttää kovasti ja osoittelee ja kyselee asioita. "Tä,tä"

*Lempiohjelmat: Kaupungin sankarit, Sanabileet ja Teletapit

*Haluaa kävellä seisten rappusia, tuetusti siis

* Osaa pakata itse laukkuaan ja siivota jälkiään, kirjat laittaa omaan hyllyyn.

*Laittaa kengät itse jalkaan

*28.1. ihmetteli kummitädin kuivaa jalkaa ja haki rasvan hoitolaukustaan. Kummitäti avasi purkin ja Livia rasvasi kummitädin jalan.

pikkukarhu tammikuun pakkasissa

isin apuri

Helmikuu:

* Tulee rappusia alas vain seinämästä kiinni pitäen

* kyselee kaikkea jatkuvasti ("Tä")

*Pottailu mennyt takapakkia :/

*Hakee itse näkkäriä kaapista

*Leikkii Jesperin kanssa niin, että kissakin ymmärtää sen leikiksi

*Tunnistaa paljon eri asioita ja sanoja ja koittaa sanoa perässä tai pyydettäessä

kaikkein kivointa on käydä laatikot läpi

Livia laittoi Jepun yöpuulle :D

Maaliskuu:

*lempiruoka riisi ja hernemaissipaprikapakaste :D

*Ymmärtää ja tottelee pieniä pyyntöjä. Etsii asioita pyydettäessä.

*Sanoi ensimmäisen lauseen: "tä on pap" ja osoitti Muumipappaa.

*Kohtelee koiraleluaan kuin vauvaa...rattaisiin, syöttötuoliin, potalle 

*Lemppari iltasatu on Anselmin eläimet

*Ottaa itse vaatteet pois ja pukee

hauva pissalla

ensimmäinen tustuminen äidin vanhoihin barbeihin

Rahan takii

Se olis kuulkaas huomenna paluu sorvin ääreen! Jännittävää. En voinut vastustaa tuota otsikkoa. Kyseistä Tuiskun uutta biisiä on muutamia kertoja tullut kuunneltua ja se sopii tähän tilanteeseen hyvin. Itseasiassa jos totta puhutaan, niin ei tämä töihin paluu nyt niin masentavaa ole, päinvastoin. On kiva päästä tekemään vähän aikuisten juttuja ja jumppaamaan aivoja :D vielä kun löysimme Livialle kivan hoitopaikan, niin ei senkään puolesta ahdista (ainakaan vielä). On kyllä ihan sellainen olo kuin olisi menossa uuteen työpaikkaan, vaikka siis palaan ihan vanhaan työhöni, mistä aikoinani äitiyslomalle jäin. Lähemmäs kahdessa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon. Pomoni on eri, tiimimme sijainti on eri, työnkuva osittain eri, työkavereista iso osa irtisanottu. 

Onneksi töitä ei ole tarkoitus tehdä koko päivää, vain 4,5t päivässä. Uskon, että juuri noiden lyhyiden työpäivien vuoksi en ole töihin paluuta sen kummemmin stressannut. Stressiä on sitten taas aiheuttanut tuon pienen neidin hoitopaikka -asiat. Hoitopaikan löytäminen oli kyllä aika kiven alla, siihen piti todella nähdä vaivaa ja aikaa. Onneksi asia järjestyi. Livia vaikuttaa näin alkututustumisten perusteella tykästyneen hoitopaikkaansa. Kiva täti ja kaverit. Livia selvästi jo kaipaa enemmän kavereita, niin uskon, että tämä on hänelle ihan hyvä juttu.

Eilen vielä jännitti pääsisinkö lainkaan töihin, sillä meillä on ollut kunnon flunssakierre täällä. Nyt on onneksi kuumekin häipynyt ja vaikka olo ei täysin terve olekaan, niin töihin se on mentävä. Innolla ja hieman jännittyneenä odotan uutta ajanjaksoamme. Toivotaan, että kaikki menee hyvin! 

...Or not