kameratestailua

Heippa! Täällä vietetään viimeistä Suomi viikkoa hetkeen. Vaatteiden pesu on kovassa vauhdissa ja matkahankintoja lojuu vähän siellä sun täällä. Ajattelin tämän vaaterumpan lomassa tulla julkaisemaan ensimmäiset kuvat uudella kameralla. Nämä harjoituskuvat on otettu Canonin EOS 100D + EF-S 18-135 IS STM -järkkärillä. Otin kuvat sekä jpg:nä että raw versioina. Näistä kaksi viimeistä kuvaa on raw -muotoisia ja hieman muokattuja. Vaikka olemmekin järkkärillä kuvaamisesa ihan alkutaipaleella, niin kyllä vaan heti huomaa, että laatu on aikast paljon parempaa. Tosin digikameran voittamiseen ei kauheasti ihmeitä tarvita :)

Parasta aikaa

Heippa! Eihän kesä vielä voi olla ohi, eihän? Tänään aamukahvin lomassa muistelin kulunutta kesää ja havahduin siihen, että olen ehtinyt tehdä vaikka mitä tänä kesänä. Jotenkin kuvittelisi, ettei kesästä ehtisi kunnolla nauttia täysien työviikkojen ohessa. Ilokseni voin todeta olevani väärässä. Meidän kesään on kuulunut auringossa löhöilyä, liikaa jäätelöä (voiko jätelöä muka syödä liikaa?) uintia, kotimaan matkailua, festaria, ystäviä, juhlia, mökkeilyä, pitkiä illallisia ja ennen kaikkea sitä kesästä nauttimista. Ihana huomata, että vaikka töitä on paiskittu koko kesä, niin silti on ollut kiva kesä... Ehkä jopa yksi parhaimmista. 

Nyt kun ilmat ovat viilenneet ja vettä sataa kuin sanonko mistä, niin mieli on siirtynyt jo syksyyn. Kuten tiedätte, meille tämä syksy ja alkutalvi ei kuitenkaan tarkoita sitä synkkään aamuun heräämistä ja vesisateessa töihin lähtöä pienen kiroilun saattelemana, vaan jotain paaaljon parempaa! Pakko vähän hypettää, koska en ole ikinä päässyt syksyn pimeyttä pakoon ja nyt kerrankin se olen minä eikä joku muu kun pääsee viettämään erilaista syksyä. 

Matkaan on aikaa alle kaksi viikkoa ja jännitys vaan tiivistyy. Jotenkin on todella sekavat fiilikset, vaikka vähän jo jännittääkin, niin matkaa on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Me tosiaan teemme unelmien reissun maailman toiselle puolen, totta se on. Ei tämä matkaodotus tosin ihan pelkkää riemua ole ollut. Välillä iskee myös aikamoinen ahdistus ja olen melkein valmis lyömään jarrut pohjaan. Hyppy tuntemattomaan ei ole ihan niin helppo tällaiselle ummikolle ja ehdottomasti suurin huolenaihe on meidän pieni karvainen lapsemme. Tiedän kyllä, että hänestä pidetään oikein hyvää (ehkä jopa liiankin hyvää) huolta, mutta silti huoli ja ikävä on omaa karvamussua tietysti.

Jos Kesä nyt lähdet, niin kiitos! Olit tänä vuonna erityisen kiva ja lämmin  <3

Pumpulihääpäivä

Meillä oli eilen ensimmäinen hääpäivä! <3 Aivan uskomattoman nopeasti on vuosi mennyt, ei uskoisi että alttarille astelusta on todella jo vuosi aikaa. Mitään koko viinkonlopun kestävää hääpäivän juhlintaa meillä ei ollut tiedossa. Näin muutama viikko ennen reissun alkua ei aikaa tunnu juuri olevan mihinkään ylimääräiseen. Kaikki viikonloput ovat täynnä ohjemaa milloin ketäkin ystävää ja sukulaista nähden. Vietimme siten tämänkin viikonlopun, mutta olimme kyllä luvanneet toisillemme, että hääpäivän kunniaksi pyhitämme edes hieman aikaa. Niin heti eilen Turkuun päästyämme suuntasimme lempiravintolaamme illalliselle. Hyvää ruokaa ja kuohuvaa sekä oma aviomies vierellä, täydellistä <3

Illallisen jälkeen pyöräilimme kotiin ja jännittyneinä kaivoimme vaatehuoneen perältä esiin häissä saamamme aikakapselin. Istuimme lattialle ja yksi lappunen kerrallaan luimme meille jätetyt viestit. Emme tosiaan tienneet aikakapselin sisällöstä ennalta mitään ja reaktiot olikin sen mukaiset. Voi sitä mieleen tulvivien muistojen määrää, naurua ja hieman kyyneleitäkin. Lappuset sisälsivät kysymyksiä, niissä kysyttiin muun muassa mistä vieraat tuntevat hääparin, kummankin parhaita ominaisuuksia sekä ennustettiin hääparin elämää viiden vuoden päähän, myös ensimmäisen lapsen nimeä arvailtiin. Olimme yllättyneitä, miten vieraat olivat jaksaneet nähdä vaivaa pitkiinkin tarinoihin. Niin ja miten hyvä muisti joillain on! Ajattelimme liittää aikakapselin lappuset vieraskirjamme jatkeeksi. Näitä on varmasti vuosien päästä ihana lukea.