Wakarimasen

Oikein hyvää ja toivottavasti lämmintä sunnuntaita sinne koti Suomeen! Meidän viikonloppumme on sujunut vilkkaasti. Perjantaina vaihdoimme hotellia Uenon kaupunginosaan. Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä Tokiosta jo perjantaina, mutta päätimmekin jäädä odottamaan Naritan kentälle lähetettyä kadonnutta rinkkaamme. Tämä oli todella hyvä veto, koska laukkua ei meille olisi muuten toimitettu, vaikka olisi tietysti pitänyt. Jouduimme itse hakemaan laukun Naritan tullista. Laukkua ei voitu meille toimittaa, koska Norwegian ei ollut asiaa niin hoitanut, että se olisi ollut mahdollista. Saimme rinkan takaisin viiden päivän jälkeen sen katoamisesta ja koko sinä aikana emmekä vieläkään ole saaneet Norwegianiin yhteyttä puhelimitse taikka vastausta sähköposteihin. Käsittääkseni kuitenkin lentoyhtiö on vastuussa ruumaan menevistä matkatavaroista. Gatwikin matkatavaraselvityksestä asiaa kyllä hoidettiin ja tieto Norwegianille välitettiin ja saimme heiltä lentoyhtiön ohjeet miten toimia. Gatwikin toimesta laukku lähetettiin Japaniin, mutta asiasta vastuussa olevan lentoyhtiön olisi pitänyt hoitaa/maksaa välitys sekä informoida meitä asiasta. Emme varmastikaan olisi vieläkään saaneet laukkuamme ellei ystävällinen hostellin työntekijä olisi meitä auttanut selvittämään asiaa japaniksi. No onneksi saimme rinkan takaisin ja matka voi jatkua. Tällaiset asiat vaan jäävät ärsyttämään ja huonoa kokemusta ei saa enää pois. Toivottavasti Norwegian osaa tämän asian hoitaa loppuun asiakkaan hyväksi.

Ueno asemalta kuvattuna.

Tokio Skytree

 

Korkealta huomasi hyvin miten saasteet vaikuttavaat Tokion kaltaiseen metropoliin.

  

Tällä näytöllä pystyi zoomailemaan Tokiota ja katselemaan miltä Tokio on vuosikymmeniä sitten näyttänyt 

Kuten kuvista huomaa, niin olemme onneksi ehtineet muutakin tehdä kuin kasvattaa puhelinlaskua. Perjantaina heti Uenon hotellille kirjauduttua lähdimme Asakusaan kohti Tokion korkeinta ja maailman toiseksi korkeinta rakennusta, Tokio Skytreetä. Hissillä noustiin ensin 350 metriin ja lisämaksusta pääsi toisella hissillä 450 metriin asti. Upeat oli maisemat! Tornissa myös sattui hauska juttu. Japanilainen bloggari pyysi meitä videohaastatteluun blogiinsa :D harmi ettemme tajunneet kysyä blogin nimeä. Oli meinaan maailman omituisin haastattelu, teimme muun muassa jotkut häneen blogilleen ominaiset käsiliikkeet haastattelun lopuksi :D 

  

Shibuyan (Center gai) risteys

  

  

  

Perjantai jatkui lounaan ja päiväunien jälkeen retkellä Shibyaan, maailman kuuluisinta risteystä ihastelemaan. Voi pojat miten paljon siellä oli porukkaa! Sai pelätä jäävänsä jalkoihin. Japanilaisilla on muutenkin todella verkkainen kävelytyyli, he kävelevät määrätietoisesti eteenpäin ja vasta viime hetkellä väistävät välttääkseen törmäyksen. Tämä kävelytyyli on aika hankala yhdistelmä omaan haahuilevaan kävelytyyliini :)

Shibuyalla kiertelyn jälkeen hakeuduimme vielä illalliselle aseman läheiseen ravintolaan. Ilta sai kyllä tässä olutjuottamossa komean päätöksen, kun ensin haparoimme menun läpi perinteisille käsieleillä ja nyökytyksillä. Ravintola oli pullollaan kulttuurishokkeja, vieressämme myhäili hetken elitistisempi pariskunta, nurkkapöydässä synttäreitä viettäneet, 5 sekunnin välein puuteria lisäilevät, idolKB49tytöt, vähän väliä työpäivänsä tuoppeihin ja tupakkiin päättäneitä Salarymanejä valkomustiinsa varustautuneina. Hauskimmat olivat silti muutaman pöydän päässä olleet 8 nuorta. Nämä 15-18 vuotiaat pojat naljailivat ja huutelivat toisilleen juomaleikin äärellä. Moista iloa shottikisasta en ole kuunaan nähnyt. Varsinkin, kun shoteiksi luokiteltiin valkoviinipikarista kuohuviini laseihin noin 4cl määrä kaiketi ravintolan karmeinta valkoviiniä, koska se piti aina puhdistaa suusta coca-colalla. 1,5 tunnin aikana pojat vetivät läpi 3 x 0,5l pikarillista valkoviiniä shotein ja 4 x 1,5l kannua kokista. Juoja oli se, ketä ei pysynyt perässä nopeutta lisättävässä laulussa tai runonpoikasessa ja jossain minkä voi luokitella samaan sarjaan "pää,olkapäät,polvet,varpaat.." tanssin kanssa. Vaikea ulkomaalaisena selittää mitä siinä oikestaan oli meneillään, mutta näkemisen arvoista tuokin oli. Harmi ettei tästä ole videomateriaalia :) 

Ainiin, ihmettelette varmaan tuota otsikkoa. Se on ollut meidän yleisin lause viimeiset pari päivää, kertoo kaiken meidän viime päivien laukun etsimisestä kuin myös kaiken muun kanssakäymisen meidän japanin taidoilla ;)

Palaillaan!