Kuten mainitsinkin, niin Uuden-Seelannin yksi hienoimmista ajomatkoistamme oli eteläsaarella sijaitsevan Etelä-Alppien Arthurinsolan läpi ajaminen. Meidän reittimme kulki Canterburystä länsirannikolle, toki reitin voi ajaa myös toisinpäin. Koko ajomatkan sai olla naama ikkunassa kiinni ihmetellen ympärillä vaihtuvaa maisemaa ja aina välillä piti pysähtyä kuvaamaan ympäristöä. Ihmettelyn ja niiden wou -elämysten lisäksi koimme toisinaan myös pelon ja jännityksen hetkiä, kun yhtäkkiä maisemat vaihtuivat lumisiksi, tiet kapeiksi ja vettä satoi. Välillä taas paistoi aurinko eikä pilviä näkynyt missään. Samaa haitaria meni myös lämpötila, taidettiin yhdessä kohtaa jopa olla hiukan miinuksen puolella ja sitten taas lähemmäs +10 asteessa. Ja miettikääpä, että nämä kaikki tosiaan yhden päivän aikana. Mitä korkeammalle etenimme, niin sitä jylhemmiksi ja kylmemmiksi maisemat muuttuivat. Muistan vieläkin näiden ajomatkan alussa otettujen kuvien fiiliksen. Muistan ajatelleeni, että eihän me tonne vuoristoon mennä, eihän meillä ole edes talvirenkaita :D
Ja sitten seuraava tilanne olikin tämä:
Voi kyllä oli puput pöksyissä muutamassa kurvissa. Tuon jännittävän osuuden jälkeen oli hyvä pysähtyä evästauolle ja haukkoa happea. Ensimmäinen kunnon pysähdyspaikkamme oli keskellä upeaa Alppivuoristoa Arthur's Pass National Parkissa. Laakson avauduttua kiinnitimme heti huomion "limenstone kylään", tai siltä se minusta näytti. Ei muuta kuin pipot ja hanskat esiin ja oli pienen spontaanin päiväkiipeilyn aika. Kapean polun varrella oli aivan vieressä lehmäaitaus, oli tainnut useampi reissaaja käydä lehmiä tervehtimässä kun ilmeet olivat sen mukaiset :D
Tuntui kuin lapset olisi päästetty valjaista irti kun päästiin noille kallioille. Sellaista oli meiniki, ainakin tuon miehen osalta. Meillä ei tietenkään ollut minkään sortin kiipeilykenkiä, joten meno oli välillä aika vaarallista etenkin kun alkoi tihkuttaa lunta. Tuossa tämän tekstin ylllä olevassa kuvassa korkeimmalla kalliolla voitte nähdä ihmisiä jos oikein tarkkaan katsotte. Näillä limenstoneilla harrastetaan myös ihan kunnon kiipeilyä kallion seinämiä pitkin.
Tämän pirteän seikkailun jälkeen sai taas lisää virtaa ajamiseen ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa etappiamme, nimittäin pikkuruista Arthur's Pass -kylää, joka sijaitsee ihanasti keskellä vihreyttä. Uskomatonta miten tuon kaiken lumisen vuoriston jälkeen muuttui taas maisema aivan täysin. Nyt eteen tuli sademetsämäistä vihreyttä. Tuo ihanan pieni ja sympaattinen kylä on koko maan korkeimmalla sijaitseva asutusalue. Se oli pienine matkamuistomyymälöineen ja kahviloineen oikein viehättävä ja kotoisan oloinen paikka. Kahvilassa nautimme kaakaot ja kivasta pikkukylän tunnelmasta.Kylästä matkamme jatkui metsäisen maiseman läpi ja kuin yhtäkkiä eteemme ilmestyi upeaakin upeampi Rivendel. Tämä tuli jopa niin äkkiä, että ajoimme vahingossa katselupaikan ohi. Siinä sitten ei muutakuin käännöstä vaarallisesti ja takaisin näköalapaikalle. Kamerat esiin ja kuvaamaan. Meidän onneksemme padosta tuli vettäkin oikein kunnolla alas. Näköalapaikalla meille piti seuraa paikallinen papukaija, Kea. Varsin utelias tapaus :)
Oi voi miten ikävä tulikaan takaisin näihin maisemiin <3 Suosittelen todella lämpimästi tämän reitin ajamista, jos NZ:n campingelämä joskus kutsuu. Ilman autoakin tämä on mahdollista kokea. Tranz Alpinella pääsee Arhturinsolan läpi junan kyydissä, varmasti sekin hieno tapa matkustaa läpi vuoriston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti