Vauvakutsut

Tasan viikko sitten minut yllätettiin aika perinpohjaisesti. Olin juuri menossa päiväunille kun makuuhuoneeseemme ilmestyi siskoni ja kuskin ominaisuudessa toimiva hyvän ystäväni mies. En tässäkään vaiheessa ymmärtänyt mistä oli kyse, jotenkin ensimmäiseksi ajattelin, että kyseessä oli jokin hätätilanne. Ystäväni miestä en osannut ihmetellä, koska mieheni oli hänen kanssaan lähdössä mukamas ulos. Vasta sitten kun siskoni sanoi vauvakutsujeni alkavan ja pyysi laittautumaan, niin alkoi tilanne valjeta. Vaikka itsekin olen parit vauvakutsut järjestänyt, niin en silti osannut sellaisia itselleni odottaa tai en ollut vain ajatellut koko asiaa. Näissä hormonihöyryissä tuntuu ettei päässä kulje muutenkaan yhtikäs mitään. 

Pieni kakkuvahti

Kutsuja vietettiin yhden ystäväni luona Naantalissa ja paikalle oli saapunut iso liuta hyviä ystäviäni, joita en osaa ollut nähnyt ihan liian pitkiin aikoihin. Oli aivan ihana nähdä ja rupatella kun sain hämmennykseni laantumaan. Tytöt olivat nähneet paljon vaivaa, oli koristeita teemaan sopien, herkkuja vaikka millä mitalla, aivan liikaa lahjoja sekä erilaista hauskaa ohjelmaa.

Kuvan kattokoriste on kokonaan äitini ja siskoni tekemä. Paperilinnut pääsevät ilahduttamaan typyä sängyn ylle.

Kuten kuvasta näkyy niin herkkuja tosiaan oli vaikka minkälaista. Kakku oli niin suloinen, ettei sitä olisi raaskinut edes syödä. Kakun viireissä luki tervetuloa pikkuinen <3 Yksityiskohdat oli taitavasti tehty, niin pienet jalanjäljet kuin marsipaanihahmotkin. Onneksi mukana juhlinnassa ollut kummityttöni piti huolen, että kakkua syötiin ;) Herkkujen ahmimisen jälkeen oli ohjelmanumeroiden aika. Kuten arvata saattaa, niin minä tietysti pääosassa. Ensimmäiseksi pääsin harjoittelemaan pyykin laittoa "vauva" sylissä ja puhelin toisella korvalla. Ja puhelimeen piti vielä ihan ajatuksenkanssa puhuakin, nimittäin makaronilaatikon ohjetta miehelleni. Keskenkaiken piti vielä vaippaakin ruveta vaihtamaan, voi että oli siinä kyllä muilla nauramista kerrakseen. Tämän lisäksi pääsin tai pikemminkin jouduin maistelemaan erilaisia pilttejä makuja arvaten, onneksi äitini joutui tehtävää suorittamaan kanssani, joten hieman sain fuskattua äidin maistellessa isompia lusikallisia :D oli muuten osa aika hirveän makuisia, etenkin kanaa sisältävät. 

Näiden ohjelmanumeroiden jälkeen ystäväni opetti kantoliinan laittoa. Ensin sain itse näyttää miten sitoisin liinan ilman ohjeistusta. Mielestäni ratkaisuni oli aika kekseliäs vaikka ei ehkä ihan niin toimiva kuin ne oikeat sitomisversiot :D  Viimeisenä ohjelmanumerona sain rakentaa synnytyskorun helmistä. Jokainen oli tuonut yhden helmen ja niistä kokosin rannekorun. Tämä oli jotenkin niin liikuttava lahja, vielä kun jokainen kertoi miksi oli juuri tietyn helmen valinnut. 

Lahjojen ihmettelyä

Kotiin viemisiksi sain lahjavuoren sekä jääneiden herkkujen lisäksi mukaani kirjan, johon kaikki olivat tehneet arvauksia esimerkiksi pikkuisen syntymäpäivästä, painosta, silmien väristä ja muusta. Ihana lahja <3 kirjanen täytyy ristiäisissä muistaa ottaa esille, niin voidaan katsoa kuka arvasi mitäkin lähimmäksi.

Kiitokset vielä rakkaille tästä ikimuistoisesta päivästä. Niin ja Jennille kiitokset kuvista :)