maanantai 30. marraskuuta 2015

I love NY



Aika tarkkaan tasan vuosi sitten olimme maailmanympärimatkamme viimeisellä etapilla Isossa Ompussa. Ehdimme nauttimaan tuosta huikeasta kaupungista vain viisi päivää ja jäljelle jäi kaipuu takaisin. Onneksi ero ei jää liian pitkäksi, sillä palaamme Nykiin huhtikuussa. Meidän perheen lisäksi matkaseuranamme ovat Livian isovanhemmat, joille New Yorkin reissu on ensimmäinen. Koitamme toimia parhaamme mukaan hyvinä matkaoppaina, vaikka itsellämmekin on vielä vaikka kuinka paljon nähtävää ja koettavaa. Tällä kertaa olemme reissussa peräti kaksi viikkoa ja siinä ajassa ehtii tutustua kaupunkiin hieman paremmin. Viime reissulla emme ehtineet museoissa käydä, joten tällä kertaa ainakin MoMA kutsuu luokseen. Sen lisäksi suunnitelmissa olisi vierailu Staten Islandille, sekä tietysti ohjelmassa on ne kaikki pakolliset nähtävyydet. Shoppailuun liittyvä yksi odotetuin juttu on käynti Woodbury Common Premium Outletissa. Outlet sijaitsee bussimatkan päässä Manhattanin ulkopuolella. Siellä on yli 220 liikettä, joten varmasti siis riittää shoppailtavaa. Täytyy lähteä reissuun mahdollisimman tyhjillä matkalaukuilla :)















Muistan miten viimeksi sain hieroa silmiäni Empire State Buildingilta näköalaa katsoessani ja samalla pitäen kaiteesta tiukasti kiinni. Näin korkeapaikankammoiselle nämä korkeat rakennukset ovat hirvittäviä paikkoja. Niiltä ei tosin voinut meidän round the worldilla välttyä, jokaisessa kaupungissa kun piti kavuta aina siihen korkeimpaan rakennukseen maisemia tiirailemaan. Aasiassa oli ehdottomasti ne korkeanpaikankammoisen pahimmat paikat. Ehkä kaikista pahin oli Osakan Umeda Sky Building. Liukuportaat kulkivat lasiputken sisällä ja alla piiiiitkä pudotus, katolla kaiteet olivat myös lasia. Kyllä siinä hirvitti. No mutta takaisin aiheeseen :) 









Voi että miten suussa maistuukin jo Shake Sackin burgerit. Enkä malta odottaa, että nämä Suomen harmaat lenkkimaisemat vaihtuvat Central Parkin keväisiin vaunulenkkeihin. Central Park oli loppusyksystäkin niin upea että. Majoitusta emme ole vielä varanneet, mutta suunnitelmissa olisi vuokrata asunto Brooklynistä. Pari vaihtoehtoa meillä jo onkin. Tämä ratkaisu tulee huomattavasti hotellia halvemmaksi näin isolla porukalla. Lisäksi asunto pesukoneineen ja omine keittiöineen on pienen lapsen kanssa matkustaessa varmasti parempi vaihtoehto. Niin ja kirsikkana kakun päällä, voimme tietysti sen kaksi viikkoa leikkiä oikeasti asuvamme Nykissä! Miten cool! 








maanantai 16. marraskuuta 2015

Ne tärkeät rutiinit


Moikka! Nyt ajattelin höpöttää vähän rutiineista. Itselleni tuli nimittäin yllätyksenä, miten rutiinisoituneita vauvat ovat (tai ainakin meidän tyttönen) ja jo pienikin muutos aikataulussa voi pistää pienen pään aivan sekaisin. En itse ikinä ole varsinaisesti pitänyt rutiineista, koska jotenkin määritän sen hyvin tylsäksi elämäksi. Näin ajattelin ennen, nyt kuitenkin olen oppinut, miten hyvästä rutiinit ovat pienen vauvan kanssa eläessä. Helpottaa kummasti. Tällaisella maitopäällä ajatuskin kulkee paremmin kun päivät suunnilleen kulkevat samaa rataa :D Suurin rutiini liittyy nukkumiseen. Livian iltapuuhat aloitetaan noin puoli ysiltä, riippuen vähän mitä on ohjelmassa, jos on kylpypäivä, niin sitten saatamme aloittaa hieman aiemmin. Vaipan vaihdon, pyjaman laiton ja vitamiinin jälkeen tankataan parit kerrat maitoa hämärässä ja hiljaisessa makkarissa. Viimeisellä syötöllä Livia yleensä vaipuu jo uneen, nyt muutamana kertana tyttö on kuitenkin ollut äkäinen ja hänelle on hieman tarvinnut lauleskella ja rauhoitella yöpuulle. Kuitenkin pääsääntöisesti tytön voi vain syötön jälkeen laskea sänkyynsä ja hän nukahtaa melkein heti ellei sitten jo ole maitobaarille sammunut. Tästä nukutaankin putkeen sitten seuraavat kahdeksan tuntia. Voi kyllä! Livia oppi näin hyvin nukkumaan noin 1,5 kuukauden ikäisenä. Unirytmin saa kyllä hyvin helposti sekaisin, ihan vain niin, että iltarutiini rikkoutuu. Sitten takaisin samaan rytmiin pääsemisessä voi kestää monta päivää. Tämän vuoksi noudatamme aina tätä hyväksi todettua samaa kaavaa. Livia syö tiheämmin juuri iltaisin sekä aamupäivällä ennen päikkäreille menoa. Fiksu tyttö, koska tietää itse nukkuvansa pidempään hyvin syöneenä. Päiväunet nukutaan noin kello 12-15. Tässä on kyllä heittoa välillä tunninkin verran jompaan kumpaan suuntaan, riippuen vähän ollaanko lähdössä esimerkiksi kaupungille. Yleensä kuitenkin viimeistään yhden maissa ollaan itkuinen ja kärttyinen jos ei vielä olla päikkäreille menty. Siitä sitten vaunuun ja ulos. Lenkin jälkeen Livia jatkaa nukkumista parvekkeella. Tässäkin tapauksesa Livia on varsin helppo, hän nimittäin nukahtaa jo yleensä ulkohaalaria laitettaessa ja on täydessä unessa ennenkuin ulos edes pääsemme. Ei voi kuin olla ihmeissään ja kiitollinen tämän tytön unenlahjoista. 





Päikkäreiden aikaan äiti ehtii syömään ja milloin mitäkin, siivoamaan tai pesemään pyykkiä, mutta yleensä kuitenkin tehtyä kaikkea turhaa kuten katsottua hömppäohjelmia :D Ja täytyy myöntää, että aivan liian harvoin tulee itse nukuttua samalla :/ viime viikolla jopa päätin leipoa tytön nukkuessa, mikäköhän ongelma silloin oli :D yleensä syön nopeita lounaita, usein keittoja tai salaatteja. Nyt uutuutena olen hurahtanut pinaattiin, yksi tän hetken lempparilounaista on niinkin yksinkertainen kuin pinaattikeitto. Samoin kuvan pinaattifetapasta on ollut suosiossa. Toinen tämän hetken lemppari on avokado, jota syön yleensä salaatin joukossa. Pinaatti ja avokado kuuluvat molemmat niihin ruoka-aineisiin, joista en oikeastaan ole koskaan edes erityisemmin pitänyt. Raskauden aikanakaan mulla ei ollut mitään erityisiä mieltymyksiä, vaan ne ovat näin jälkikäteen tulleet. Mitkäköhän ihme imetysajan mieltymykset tässä on meneillään :D



perjantai 6. marraskuuta 2015

Syyspäivän vaunulenkki


Ihanaa marraskuuta! Tämä kuukausi alkoi poikkeuksellisen aurinkoisesti eikä sille tyypillisen harmaasti ja masentavasti. Tai sitten johtuu vain siitä, että olen nykyään aina valoisaan aikaan liikenteessä. Oi miten luksusta nämä aamupäivän ulkoilut, kun yleensä on tottunut kaikki syksyn valoisat ajat viettämään toimiston uumenissa ja nyt voi täysiä nauttia päivien valoisasta ajasta. En ole yhtään syksy- tai talvi-ihminen, mutta täytyy sanoa, että jotenkin sitä nauttii aivan eri tavalla tästä syksystä kun pääsee valoisaan aikaan ulkoilemaan eikä ole kiire minnekään. Oodi äitiyslomalle siis! :) Tässä yhtenä kauniina päivänä otin kameran mukaan vaunulenkille ja kuvasin vähän syksyisiä lenkkimaisemia. Kerron myös hieman omia kokemuksiani meidän Stokke crusi -vaunuista, nyt kun käyttökokemusta on hieman jo kertynyt. 













Täytyy sanoa, että kepein askelin voi todellakin lenkkeillä kun on noin hyvä menopeli työnnettävänä, ovat meinaan todella kevyet ja helposti kääntyvät. Eipä niitä oikeastaan mitään työnnellä edes tarvitse, sillä niin vähän tarvitsee niiden liikkumisen eteen vaivaa nähdä. Näin kaupunkilaiselle ja bussilla lähes päivittäin matkustavalle on tärkeää vaunujen helppokäyttöisyys, keveys ja liikuteltavuus. Tähän asti olen ollut todella tyytyväinen vaunuvalintaamme, niissä on meille juuri oikeat ominaisuudet. Saas nähdä millaiseksi vaunut osoittautuvat talvikäytössä. Myöskään vaikeakulkuisesta maastosta ei ole näiden kanssa käyttökokemusta kertynyt, mutta mielestäni nämä ovat enemmän kaupunkivaunut kuin maalle tarkoitetut. Crusit ovat juuri oikeat vaunut mukavuudenhaluiselle ihmiselle, joka haluaa päästä helpolla ja liikkumaan vaivattomasti. Vaunuun kun voi yhdistää turvakaukalon ilman mitään ylimääräisiä adaptereita, mikä tekee matkustamisesta ja kauppareissuista helppoa ja vaivatonta. Näiden ominaisuuksien lisäksi vaunujen korkeus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, vaunukoppa kun on korkeammalla kuin yleensä vaunuissa on totuttu, näin vältytään turhalta kurkottelulta sekä vauva myös näkee vanhempansa lähempänä. Niin ja sitten tietysti vaunujen tyylikkyys sekä helpost putsattavat pinnat... Ja mitä kaikkea vielä. Toivotaan, että toimivat talvellakin yhtä kivasti.