keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Pöpöt ja päikky

Moi! Päiväkotirupeama alkoi juuri niin kuin kuvittelinkin. Sairastelulla. Heti tutustumiskäynnin jälkeen Livialle tuli flunssa ja sitten siitä noin 2 viikon päästä alkoi oksentelu, sen lisäksi lääkärissä selvisi pitkittyneen flunssan syyksi kurkunpääntulehdus. Kuten arvata saattaa, tarttui oksutauti myös minuun. Joten tämä töihin paluu meni ihan nappiin siis. Tomi taas jotenkin ihmeen kaupalla säästyi oksulta, en voi ymmärtää sen tuuria. Tämä pitkä sairastelujakso on vienyt niin paljon energiaa. Nyt lähes kuukauden erilaisten sairastelujen jälkeen uskallan viimein sanoa ääneen, ettei meillä ole yhtäkään nuhanenää enää talossa. Toivottavasti saataisiin nyt hetki olla ihan terveinä ja nauttia tästä alkaneesta vaiheesta. Jonkun korvaan saattaa kuulostaa oudolta, mutta tosiaan paluu työelämään on tuonut mukavaa vaihtelua arkeen ja olen tykännyt näistä lyhyistä työpäivistä. Eli tehdään tätä muutenkin kuin vain #rahan takii ;)

Livia pääsi tai joutui ensimmäistä kertaa lääkäriinkin tässä sairastelun aikana. Minä jännitin lääkärikäyntiä ja mini tyyppi vain leikki odotustilan leluilla. Lapset on kyllä siitä hassuja, että vaikka olisi miten kipeä, niin leikkiä silti jaksaa. Lääkäritäti oli todella mukava, paitsi lopussa Livialla meni hermot hermot​. Korvat saatiin katsottua, mutta suuhun kurkkaus oli sitten liikaa. Täytyy sanoa, että palveluun sai kyllä olla erityisen tyytyväinen. Lastenlääkäristä huomasi, että hän on selvästi oikealla alalla. Luulen, että jatkossakin käytetään samaa lääkäriä, vaikka toivon tietysti ettei siihen tule tarvetta pitkään aikaan.

Nyt nautitaan kohta alkavasta keväästä, odotamme jo innolla, että päästään laittamaan ikiomaa pihaakin kevätkuntoon :) alkukesästä meillä onkin isot juhlat tiedossa, Lepistöt 60v. Hui!


Lääkärissä oli kivat lelut

torstai 9. maaliskuuta 2017

Puolitoistavuotias oppimaan innokas


Heippa! Kirjoittelen puhelimella, koska tietokoneemme näyttö meni rikki. Toivottavasti tämä laatu ei ole ihan hirveää kuraa. Kuten otsikko kertoo, niin nuorin perheenjäsenemme täytti 1,5 vuotta. Jälleen voisi todeta miten hurjaa vauhtia aika on mennyt. Hän on jo niin iso pikku likkanen. Koska vauvakirjaa ei tule niin usein esiin kaivettua, niin laitan aina välillä puhelimen muistioon asioita Liviasta. Yleensä jotain mitä hän on juuri oppinut tai hauskoja hetkiä. Alla suorat kopiot muistiosta alkuvuoden osalta.

Tammikuu 2017:

*ihmettelee pippeleitä :D

*vie itse roskat ja vaipat roskiin

*Ei puhu juurikaan selkeitä sanoja ( vain äiti, isi, kissa), mutta höpöttää kovasti ja osoittelee ja kyselee asioita. "Tä,tä"

*Lempiohjelmat: Kaupungin sankarit, Sanabileet ja Teletapit

*Haluaa kävellä seisten rappusia, tuetusti siis

* Osaa pakata itse laukkuaan ja siivota jälkiään, kirjat laittaa omaan hyllyyn.

*Laittaa kengät itse jalkaan

*28.1. ihmetteli kummitädin kuivaa jalkaa ja haki rasvan hoitolaukustaan. Kummitäti avasi purkin ja Livia rasvasi kummitädin jalan.


pikkukarhu tammikuun pakkasissa



isin apuri

Helmikuu:

* Tulee rappusia alas vain seinämästä kiinni pitäen

* kyselee kaikkea jatkuvasti ("Tä")

*Pottailu mennyt takapakkia :/

*Hakee itse näkkäriä kaapista

*Leikkii Jesperin kanssa niin, että kissakin ymmärtää sen leikiksi

*Tunnistaa paljon eri asioita ja sanoja ja koittaa sanoa perässä tai pyydettäessä


kaikkein kivointa on käydä laatikot läpi


Livia laittoi Jepun yöpuulle :D



Maaliskuu:

*lempiruoka riisi ja hernemaissipaprikapakaste :D

*Ymmärtää ja tottelee pieniä pyyntöjä. Etsii asioita pyydettäessä.

*Sanoi ensimmäisen lauseen: "tä on pap" ja osoitti Muumipappaa.

*Kohtelee koiraleluaan kuin vauvaa...rattaisiin, syöttötuoliin, potalle 

*Lemppari iltasatu on Anselmin eläimet

*Ottaa itse vaatteet pois ja pukee

hauva pissalla


ensimmäinen tustuminen äidin vanhoihin barbeihin

tiistai 28. helmikuuta 2017

Rahan takii

Se olis kuulkaas huomenna paluu sorvin ääreen! Jännittävää. En voinut vastustaa tuota otsikkoa. Kyseistä Tuiskun uutta biisiä on muutamia kertoja tullut kuunneltua ja se sopii tähän tilanteeseen hyvin. Itseasiassa jos totta puhutaan, niin ei tämä töihin paluu nyt niin masentavaa ole, päinvastoin. On kiva päästä tekemään vähän aikuisten juttuja ja jumppaamaan aivoja :D vielä kun löysimme Livialle kivan hoitopaikan, niin ei senkään puolesta ahdista (ainakaan vielä). On kyllä ihan sellainen olo kuin olisi menossa uuteen työpaikkaan, vaikka siis palaan ihan vanhaan työhöni, mistä aikoinani äitiyslomalle jäin. Lähemmäs kahdessa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon. Pomoni on eri, tiimimme sijainti on eri, työnkuva osittain eri, työkavereista iso osa irtisanottu. 

Onneksi töitä ei ole tarkoitus tehdä koko päivää, vain 4,5t päivässä. Uskon, että juuri noiden lyhyiden työpäivien vuoksi en ole töihin paluuta sen kummemmin stressannut. Stressiä on sitten taas aiheuttanut tuon pienen neidin hoitopaikka -asiat. Hoitopaikan löytäminen oli kyllä aika kiven alla, siihen piti todella nähdä vaivaa ja aikaa. Onneksi asia järjestyi. Livia vaikuttaa näin alkututustumisten perusteella tykästyneen hoitopaikkaansa. Kiva täti ja kaverit. Livia selvästi jo kaipaa enemmän kavereita, niin uskon, että tämä on hänelle ihan hyvä juttu.

Eilen vielä jännitti pääsisinkö lainkaan töihin, sillä meillä on ollut kunnon flunssakierre täällä. Nyt on onneksi kuumekin häipynyt ja vaikka olo ei täysin terve olekaan, niin töihin se on mentävä. Innolla ja hieman jännittyneenä odotan uutta ajanjaksoamme. Toivotaan, että kaikki menee hyvin! 


...Or not

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Gallery wall


Heippa! Tälläkertaa sisustusmietteitä. Sisustaminen on meillä eniten kesken seinien osalta. Tuntuu, että ne on aina sellaiset, mitkä jää ainakin omassa sisustustamisessa viimeiseksi. Oikeastaan ennen meillä ei ole ollut näin selkeää suunnitelmaa siitä, mitä seinille mihinkin laitetaan, mutta tällä kertaa on. Saattaa tähän tietty vaikuttaa sekin, että tässä asunnossa on useampi metri enemmän seinää, kuin entisessä. Olohuoneeseen on suunnitelmissa laittaa yllätys yllätys tauluja. Sohvan yläpuolelle tulee taulukollaasi ja hyvin todennäköisesti mustavalkoisena. Kollaasin teema tulee olemaan matkustaminen. Kokoamme sen meidän maailmanympärimatkan kuvista, sekä kahdesta teemaan sopivasta isosta karttataulusta, mitkä lähtivät eilen tilaukseen. Tilasin New Yorkin sekä Tokion karttataulut Deseniolta. Olin miettinyt näiden julisteiden tilaamista Mapifulista, mutta hinta voitti tällä kertaa. Mapifulissa karttajulisteen voi tehdä mistä tahansa paikasta ja kartan pystyy rajaamaan haluamaansa kohtaan, jolloin ne ovat kaikki uniikkeja, kun taas Deseniolla julisteet ovat valmiita myyntikappaleita.


Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest


Ja kuten näkyy, on Pinterest taas ollut käytössä. Se toimii hyvänä inspiraation lähteenä, niin sisustustamisen kuin monen muunkin asian kohdalla. Pinterestistä löytyi lukematon määrä erilaisia kuvakollaaseja. Haluamme taulujen muodostavan tarkan neliön, todennäköisesti koossa 180x180. Tomi olikin tehnyt vaihtoehtoja, miten taulut asetellaan ja minkä kokoisia ne ovat. Alla suunnitelmakuva ja yksi linssilude. Kuten huomaatte, tauluja olisi kollaasissa aika monta. Nuo isoimmat eli 50x70 ovat mainitsemiani karttajulisteita ja loput ovat niitä matkavalokuvia. Kollaasiin tulevia kuvia ei vielä täysin ole päätetty, mutta niitä on valikoitu omaan kansioonsa. Olimme ajatelleet, että kollaasi toteutettaisiin täysin mustavalkoisesti, mutta se rajaa sitten tiettyjä hienoja kuvia pois. Ei ole järkeä laittaa mitään kaunista maisemakuvaa, jossa pääasia on väreissä esim. Auringonlaskut tai Uuden-Seelannin värikkäät vuoristot. Toisaalta esimerkiksi kaupungit ja jylhät kalliomaisemat näyttävät kauniilta mustavalkoisina. Yksi vaihtoehto olisi se, että kuvissa olisi jokin värillinen yksityiskohta, esim.Golden Gate Bridge värillisenä ja taustat mustavalkoisena. Täytyy kokeilla mihin meidän kuvanmuokkaustaidot riittävät.


torstai 19. tammikuuta 2017

Nainen se on pikkutyttökin


Heipparallaa! Tämä postausaihe juolahti mieleeni kun katselin tuota flikkaa ja hänen touhujaan. Meillä asustaa ihan kirjaimellisesti yksi Neiti, siis äitinsä lisäksi ;) olen viime aikoina paljon pohtinut, miten lapset ominaistavat oman sukupuolisen käyttäytymisenä jo niin pienenä. Miten se vain meneekin niin, että tyttölapsi on kiinnostunut äidin meikkitouhuista ja poikalapsi sitten taas esimerkiksi autoista. Tietysti tästä on poikkeuksia ja lapset ovat erilaisia, sekä kiinnostuksen kohteet vaihtelevat, mutta meillä tyttö on kovasti kiinnostunut juuri tyttöjen jutuista. Jo ihan pienenä Livian lempipuuhaa oli seurata meikkaamista ja hän tietää nyt jo (isiäkin paremmin), mitä meikkiä mihinkin kuuluu käyttää. Kynsilakat ovat nykyään todella pop, niitä on kiva järjestellä ja laittaa meikkipussiin, sekä tietysti päättää,millä kynsilakalla äiti tänään lakkaa. Kerrottakoon, että yleensä pitää käyttää useampaa kuin yhtä lakkaa. Ponnarit ja hiusjutut ovat myös tosi kiva juttu, mutta ei missään nimessä omassa päässä. Sen sijaan hattuja on kiva laittaa päähän ja sitten keimailla peilin edessä, samalla kun äiti kehuu söpöksi. 






Vaatteet kiinnostavat, oli se sitten omat, äidin tai isän, niin päälle ne on saatava. Vaatteiden suhteen pikkuneiti on myös valikoiva, eräänäkin kertana Livia halusi ehdottomasti itse valitsemansa bambi-housut jalkaan, äidin valitsemat yksiväriset housut oli selvästi tylsät. Kengät on myös uusi kiva juttu, ennen niitä inhottiin, mutta nykyään kengät laitetaan innolla jalkaan ja niillä tepasteltaisiin mieluusti myös sisällä, jos äiti vaan antaisi luvan. Käsilaukku olalla kulkeminen on myös niin kivaa, täytyyhän kaikilla pienillä ja isoilla neideillä olla oma käsilaukku tai useampi. Saas nähdä koska koittaa se päivä, kun Livia hakee mekot kaapista ja arjet pyöritään tyllihelmoissa :)



perjantai 6. tammikuuta 2017

Joulu, uusi vuosi ja materialismionnellisuus


Joulu ja uusi vuosi juhlittu ja varsinainen paluu arkeen koitti vasta tällä viikolla miehen ollessa lomalla. Meidän joulu meni tosi kivasti, likka pikkunen oli kovin innoissaan kaikesta ja hän koristi kuustakin kuin vanha tekijä. Lahjoja tuli aivan liikaa, kotiin päästyämme kävin neidin vanhat lelut läpi ja laitoin varastoon kaikki vähänkin vauvalelut. Koska joulu on jo ohitse, en täytä blogia jouluisilla kuvilla, vaan laitan joulusta vain yhden kuvan ja se on tietysti meidän joulun päätähdestä. Tuon punaisen söpöisen rusetin neiti sai ystävältäni joululahjaksi.




En itse toivonut joululahjaksi mitään ihmeellistä enkä sellaista osannut myöskään odottaa. Mieheni pääsi yllättämään minut ihan perinpohjaisesti, tästä on jopa videomateriaaliakin. Sain häneltä lahjaksi valokuvia sisältävän kirjekuoren. Ensimmäisessä kuvassa oli Jesper-kisun lelu. Voitte kuvitella, miten pihalla tässä vaiheessa olin :D Seuraavassa kuvassa samainen lelu istui sohvallamme, jolloin minulle valkeni, että kuvat on otettu meiltä kotoa. Tämän jälkeen kuvassa pilkotti marmoripintaa ja sitä seuraavassa kultaista pöydän jalkaa. Viimeisessä kuvassa oli marmoripöytä sohvamme edessä, eli pöytä nökötti ilmiselvästi meidän olohuoneessa. Vielä tässäkin kohtaa esitin miehelleni epäröiviä kysymyksiä, mutta niin se vain oli, että sain lahjaksi pitkään haaveilemani upean marmoripöydän. Pöytä on Oxdenmarkin ja se on ostettu Zarrolta. Marmorihuonekaluja ei toimiteta postitse, joten armas mieheni oli hakenut sen Helsingistä yhtenä joulukuisena lauantaina matkallaan pikkujouluihin. Pöytä oli usean viikon nököttänyt varastossamme, Tomi oli oikeassa siinä, ettei minulla kuitenkaan ole mitään asiaa varastoon. Pöytä on niiin upea ja sopii erittäin hyvin anopin päällystämän sohvan kaveriksi ja pöydän jalat näyttävät niin hyvältä Ellokselta tilatun maton kuvioiden kanssa. Elloksella on muuten tosi hyvä kodinvalikoima, etenkin upeita mattoja ja lamppuja. Erään ystäväni eteisessä on Ellokselta tilattu muovimatto, joka ei yhtään näytä muovimatolle. Pelkkä tuo sana jo aiheuttaa pientä puistatusta, mutta jos matto on nätti ja ennenkaikkea helppo putsata, niin sellainen olisi oikea valinta meidänkin eteiseen. Joten varmasti heti hyvän alekoodin tultua klikkaan sellaisen ostoskoriin. Tuo meidän olohuoneen mattokin on 40% alekoodilla tilattu, Elloksella on tosi usein hyviä alennusmyyntejä ja noita koodeja.




Uutta vuotta juhlimme varsin rauhallisin menoin. Tai miten sen nyt ottaa, snäpin seuraajat varmasti huomasivat laittamani videot lasten uudesta vuodesta. Oli meinaan aika villi meininki. Lapsia oli enemmän kuin olen ikinä yhdessä tilassa samaan aikaan nähnyt ja meteli oli suorastaan korvia huumaava. Ihan kärppänä piti olla, ettei oma mini-ihminen vain katoa silmistä. Vähän väliä kuulutettiinkin jonkun veijarin olevan kateissa. Lasten karkeloiden loputtua Kupittaan puistossa oli lapsille suunnattu ilotulitus, luulin että olisi ollut jotain pikku paukkuja, mutta ihan kunnon ilotulitus, joita vanhemmatkin tykkäsi katsella. Siitä sitten syömään ja kotiin valamaan tinaa. Teimme tietysti perinteiset ennustukset ja kyllä niitä olikin mielenkiintoista tutkia. Kuvan tina on Livian, joku eläin siinä näyttäisi olevan. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2017!