Läpi tuhansien porttien

Kioto on tunnettu oransseista sintolaispyhäköistä ja torii -porteistaan. Yhtenä todella lämpimänä tai oikeastaan kuumana päivänä päätimme lähteä tutustumaan Fushimi-inari taishan pyhäkölle. Junamatka Kioton Inarin alueelle ei kauaa kestänyt ja juna kuului jr-lineen (Shinkansen), joten pystyimme käyttämään Japan rail passiamme. Yleensä paikallisjunat ja metrot niin Tokiossa kuin Kiotossakin eivät kuulu jr-linen piiriin, joten liput pitää ostaa erikseen. Lippu yhteen suuntaan on noin 1,5€. Jos meinaa yhden päivän aikana matkustaa paljon julkisilla, niin kannattaa ehdottomasti ostaa päivälippu.

Fushimi Inarille tunnusomaista ovat sen tuhannet torii-portit, jotka reunustavat Inarivuorta. Toiselle puolelle portteja on kirjoitettu tekstiä ja toinen puoli on paljas. Tekstissä lukee kuka portin on lahjoittanut. Reippaasti kävelimme koko pitkän matkan, luovuttaminen ei käynyt edes mielessä :) Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Matkan varrella nähtiin niin paareilla alas kannettavan miestä kuin pari lenkkeilijääkin. Askelmia oli ehkä lähemmäs kymmen tuhatta ja reitti oli noin 7 kilometriä pitkä. Ei ihan kevyt kiipeäminen helteessä, onneksi oli vettä tarpeeksi mukana ja toki pidimme välillä taukoja. Noin kolmisen tuntia meillä kesti tarpoa reitti läpi. Sen jälkeen ostettiin katukojusta halpaa ruokaa ja leputettiin jalkoja. 

Torii - selfie :D

pyhäkkökissa

Sitruunajädeä :) kiipeämistä jaksoi hyvin jatkaa tämän herkun jälkeen.

 

Viimeisenä Kioto päivänä kävimme tutustumassa Kioton pohjoisosassa sijatsevaan Ryoanji -temppeliin, jossa sijaitsee Japanin kuuluisin kivipuutarha, Zen puutarha. Paikka on niin suuri turistikohde, että näin sesongin ulkopuolellakin riitti väkeä sen verran, ettei hyvää kuvaa voinut ottaa ja oma hetkellinen rauhoittuminen ei ainakaan onnistunut liiallisen turistimäärän vuoksi. Puisto oli mukavan rauhaisa kuten kävely suuren temppelialueen läpikin oli. Alue oli pienempi kuin kuvat kertovat, näinhän usein on. Kaunis paikka silti. Luimme, että jotkut näkevät kivien olevan saaria, jotka kohoavat merestä ja jotkut näkevät ne pilvien läpi kurottavina vuorenhuippuina. Molemmat hyviä vertauskuvia, mutta ristiriidassa zen buddhismin kanssa. Zen ei yritä ilmentää tai avartaa tai kuvata mitään. Zen vain on. Ja hyvä niin. Nätti ja rauhoittava näky. Tarkoitus ei ole näkymän tutkimenen, saada selvyyttä siitä tai ratkaista arvoituksia vaan pyyhkiä mielestä kaikki ja vain hengittää.

Kivipuutarha

 

Tähän loppuun vielä hiukan meidän hostellista. Kiotoon olimme fiksuna valinneet saman hotellin 3 yöksi, halpa Kamikatsura House oli toimiva kaikilta muilta osilta paitsi sijainniltaan. Citybus ja -metro alue loppui 1,5km ennen Kamikatsuran aluetta. Bussilla hotellille asti pääsi, mutta metron makuun päässeinä ja niiden nopeuteen ja vikkelään vaihtoon sopeutuneena, ei busseilla ratsastelu tullut enää kysymykseen. Näinpä, kitupiikkeinä ja köyhinä reissaajina, ensimmäisenä iltana temppelikierroksen jälkeen täysin rääkkikunnossa, totesimme joutuvamme kävelemään 8 aikaan illalla vielä 3km rinkat selässä hotellille päästäksemme. Olimme sopineet hotellihenkilökunnan kanssa tapaamiset toisella hotellilla (joku hotellin ihme järjestely), josta kuljetus Kamikatsuraan tapahtuisi. Hotellihenkilö kunta poimikin meidät, 30min tapaamisajan jälkeen, Kamikatsuran pimeiltä kujilta infotaulua tuijottamasta ja antoi sen sovitun kyydin hotellille. Oltiin oikeilla kaduilla, muttei taaskaan sillä oikealla.

Meidän hulppea hostelli.

Meidän hostellin lähiseutua

 

Kioto oli kaikenkaikkiaan upea, hyvin erilainen kuin Tokio. Kiotossa salarymanit tippuivat puoleen ja Kimono naiset triplaantuivat. Kioto vaikuttaa olevan selvästi kulttuurillisempi ja traditionaalisempi kuin Tokio. Tällainen kuva meille jäi kaupungista muutaman päivän vierailun jälkeen. Lopuksi vielä Kiotoa ilta-aikaan.

Nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomenna touhuta! palaillaan linjoille toivottavasti pian.
Ajantasaisesti reissua voi seurata instagramissa @adolfia

Temppeleiden ja Geishojen Kioto

Moikka! Tällä kertaa kirjoitan Indonesian maan kamaralta. Olimme Singaporessa vain neljä päivää ja nyt nautimme auringosta Balilla. Täytyy sanoa, että tämä Bali oli alkuun aikamoinen järkytys. Onneksi näin muutaman päivän jälkeen tähän alkaa jo tottua ja olemme kasvattaneet aika kovan kuoren näitä päällekäyviä myyjiä kohtaan. Varmasti tämäkin rauhottuu kun lähdemme Kutaa kauemmas. Balista lisää myöhemmin. Sillä nyt palataan ajassa taaksepäin, ihanaan Kiotoon. 

Meillä oli eturivin paikat junassa... aika pelottavaa kyytiä

Ja näin mennään rotkon reunalla..

Koululaisia Kiotossa

Pitihän sitä heti juna-aseman kahvilan herkkuja kuvata. Tosin nämähän on muovia :)

Kioto on ehdottomasti Japanin yksi kiehtovimmista kaupungeista. Tuhannet historialliset temppelit, mielenkiintoiset kaupunginosat geishoineen ja yksityisine teehuoneineen ovat todella kokemisen arvoisia. Meidän muutaman päivän vierailu Kiotossa oli aika hektistä, koska halusimme kokea ja nähdä mahdollisimman paljon. Onneksi Kiotossa kuten muuallakin Japanissa on varsin kattava ja suht helppo joukkoliikenne, käveleminen paikasta toiseen ei näin pitkillä etäisyyksillä olisi järkevää. 

Higashiyama-ku:n aluetta

Heti Kiotoon aamupäivästä saavuttuamme veimme rinkat juna-aseman lokerikkoon ja lähdimme pikaisen lounaan jälkeen tutkimaan Kiotoa. Suunnistimme meidän opaskirjan ja aseman infosta löytämämme kartan avulla kohti Higashiyama-ku:n temppeleitä. Puolivahingossa löysimme tiemme Shoren-in -temppelille. Samalla kun pohdimme millä temppelillä olemme, niin kuulimme jonkun sanovan tutulla kielellä "puhuuko täällä joku suomea". Siinähän sitä nökötti edessämme toinen suomalaispariskunta ja vielä samanlainen opaskirja kädessä kuin meillä. Näin sitä vaan kaukana kotoa törmää suomalaisiin. Jaoimme pariskunnan kanssa puolin ja toisin vinkkejä ja neuvoja ja voivottelimme kun aamukahvin saanti on toisinaan hankalaa. Tee -maassa kun juodaan teetä tai sitten mustaa kahvia jäillä eli .Oli muuten ensimmäisellä juontikerralla aika kokemus, mutta kyllä sitäkin kahvihädässä oppi juomaan. No se kahvista. -temppeliltä suuntasimme kohti Nanzen-ji:tä, minkä etsiminen ei ollutkaan ihan helppo juttu. Tässä välissäkin kun tuli muitakin temppeleitä vastaan, Tomi taisikin Kioton jälkeen tokaista, ettei enää halua nähdä yhtäkään temppeliä :D

Nanzen-ji:n pääportti eli Sanmon

Nanzen-ji sisältä

Nanzen -ji oli 1200-luvulla palatsi ja nykyään alueella on useita temppeleitä ja luostareita. Temppelin pääsisäänkäynnillä eli Sanmonilla on karmiva historia, sillä siellä rosvo nimeltä Goemon Ishikawa ja hänen poikansa keitettiin elävältä rautapadassa. Vanhanaikaisia japanilaisia rautakylpyammeita kutsutaankin tästä johtuen nimellä goemon-pyro.

Sanmonille sai pientä pääsymaksua vastaan mennä sisälle.

En uskaltanut tulla alas :D

Päärakennuksen takana sijaitsee valtava punatiilinen akvedukti, joka tuo yhä vettä Biwajärvestä.

Temppeleiltä kävelimme vielä hetken matkaa filosofin polkua, varmasti upea paikka sakurapuiden kukinta-aikaan. Polulla näimme suljetun kissakahvilan asukkeja. Surullista miten ennen näistäkin rääpäleistä pidettiin huolta ja nyt ne oli jätetty oman onnensa nojaan. Kissat asustelivat silti entisen kahvilan lähistöllä. Onneksi paikalliset kävivät kissoja ruokkimassa.

Seuraavana päivänä suuntasimme geishoista kuuluisaan kaupunginosaan nimeltä Gion. Kiertelimme Gion pieniä katuja ja ihastelimme kojuja. Ei mennyt aikaakaan kun näimme ensimmäisen geishan, tosin emme ole lainkaan varmoja oliko kyseessä oikea geisha vai sellainen "vietä päiväsi geishana" -tempaus. Näitä meinaan myytiin ja juuri noiden valokuvaajien mukana olon vuoksi jäimme geishaa epäilemään. Noh, oli niin tai ei, niin myöhemmin näimme kaksi maikoa eli geishaoppilasta. He suostuivat ystävällisesti valokuvaankin. Giomist tiemme vei ylös Kiyomizun temppelille. Tämä temppeli on yksi Kioton vanhimmista, perustettu vuonna 788 ja suurin osa rakennuksista on peräisin 1600 luvulta. Päätemppeli nimeltä Hondo on massiivisine terasseineen varsin jylhän näköinen. Terassia kannatteleekin 139 parrua. Japanissa on sanonta "hypätä Kiyomizun terassilta", se tarkoittaa jonkin rohkean asian tekemistä.

Gion puistoa

Kiyomizun temppeli terasseineen.

Maiko eli geishaoppilaat

Gion katuja ja kimonoon pukeutuneeet tytöt