torstai 19. syyskuuta 2013

Timantit on ikuisia

Heippa!

Pahoittelut niille, jotka juuri klikkasivat itsensä blogiini luullen, että täällä on aiheena Cheek ;)
Muistin juuri, etten ole täällä blogissa julkaissut kuvia mun vihkisormuksesta. Sormuksen tosiaan suunnittelin itse (tai no yhdessä sepän kanssa), sormuksen toteutti Niko kultasepänverstas Aitokullasta. Olen tuosta Aitokullasta aikaisemmin täällä blogissa maininnutkin. Suosittelen lämpimästi kyseistä paikkaa, taitavia seppiä ja sormuksissa on hyvä hinta-laatusuhde.




Tadaa! Tässä vihkisormukseni. Tämä ensimmäinen kuva on ihan mun lemppari, koska siinä näkyy sormuksen yksityiskohdat. Taidokasta käsityötä kerrassaan! Sormus on valkokultaa 14k , tuon keskiosan reunat ja pohja on hieman sellaista röpelöisempää valkokultaa. (Juu ei mitään ammattisanastoa, pahoittelut :D ). Timantit: 0,24ct W/Vs ja 2x 0,05ct W/Vs. Timanttien seurana on erikokoisia valkokultahelmiä.




Mikäli teissä lukijoissa on sormuksen teettämisestä kiinnostuneita, niin kerron nyt hieman omasta kokemuksestani. Sormuksen teettäminen lähtee tietysti asiakkaan toiveesta, mukaan voi ottaa vaikka kuvan mieleisestään sormuksesta. Seppä aloitti suunnittelun ihan käsin paperille piirtämällä ja siinä sitten yhdessä ideoitiin. Tuolla Aitokullassa käytetään modernia 3D-tekniikkaa, josta asiakas saa itselleen tarkan kuvan sormuksesta ennen kuin varsinaisesti sormusta lähdetään tekemään (ks. ensimmäinen kuva). Kuvan nähtyä voidaan muutoksia helposti vielä tehdä, itseasiassa minun sormukseni röpelöiset reunat syntyivät vasta myöhemmin suunnittelun edetessä.

Seppä oli tehnyt minulle kolmen eri hintaluokan ehdotusta sormuksesta. Lähinnä sormuksen koko hieman muuttui eri vaihtoehdoissa, johtuen timanttien koon ja laadun muuttamisesta. Sormuksen hintaan vaikuttaa pääasiassa timantit, niiden koko ja laatu. Puhtaat timantit, eli ne kirkkaimmat joissa ei ole tummumia ovat tietysti kalliimpia ja ne näyttävät pirun hyvälle sormuksessa.  Timanttien valinta oli mun ihan lempparivaihe suunnittelussa, bling bling! ;) Jos ollette yhtään niin harakoita kuin minä, niin kannattaa koittaa pitää joku tolkku timanttien valinnassa ja ottaa mies mukaan timanttien valintaan. Timantit meinaan oikeasti sokaisevat ja voin kertoa, että jos ei mieheni olisi ollut mukana toppuuttelemassa, niin kyllä timantit olisivat vieneet minut mennessään. Aitokullassa käytetään timantteja eettisesti luotettavilta suomalaisilta toimittajilta, eli ei mitään veritimantteja. Ennen sormuksen varsinaista tekoa asiakas saa myös nähtäväkseen vahamallinnoksen sormuksesta, johon sitten voidaan timanttejakin mallailla ja näin asiakas pystyy hahmottamaan kokonaiskuvaa sormuksesta.




Tässä vielä plussia sormuksen teettämisestä:

+ itse suunniteltu, uniikki sormus
+ laadukkaat/puhtaat timantit
+ eettisyys, ei veritimantteja
+ taidokas käsityö 
+ hyvä hinta-laatusuhde
+ sormuksessa takuu
+ sormuksen mukana yksilöidyt laatutiedot 
+ pääset tustumaan sormuksen suunnitteluun ja tiedät mitä ostat.

Huom! Yllämainitut perustuvat nimenomaan omaan kokemukseeni ja tietooni juuri kultasepänverstas Aitokullasta. 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Näin tahdoimme

Nyt seuraa jatkoa meidän hääkertomukselle ja vuorossa vihkiminen. Tätä oli jotenkin vaikea kirjoittaa tänne blogiin, sen verran henkilökohtaista kuitenkin.

Koska tuo meidän kirkolle saapuminen oli aikast kiireistä, niin en ehtinyt juurikaan jännittämään. Vasta saapuessamme kirkon eteiseen ja pysähtyessäni kunnolla, tunsin miten jännitys valtasi minut. Jännitin niin paljon, että ihan tärisin. Johtui varmaan tosiaan siitä, että jännitys ei tullut pikkuhiljaa vaan se tuli ihan ryminällä. Kirkon eteisen ovien avautuessa ja Prinsessa Ruususen lähtiessä soimaan olin jo varma, että pyörryn siihen paikkaan. Keskityin niin kovasti siihen, etten vaan itkisi kun en kuvauksessa halunnut näyttää itkeneeltä.

Jännittyneenä kävelin isäni käsipuolessa kohti alttaria, hymyilin vieraille sen mitä pystyin. Lopulta näin oman ihanuuteni kävelevän meitä vastaan hänkin jännittyneesti, mutta söpösti hymyillen. Kun viimein sain mieheni kädestä kiinni muistan puristaneeni siitä kovasti ja mieheni katsoi minua sanoen: "olet todella kaunis." Tämä ei suinkaan auttanut yrityksiäni olla itkemättä, niin täynnä rakkautta <3 




Pappi puhui hyvin, hän puhui oikeasti meistä ja meidän pitkästä yhteisestä taipaleestamme. "Silloin kun T tapasi A:n 10 vuotta sitten, hän oli itsevarma siitä että tuo tyttö on hänen." <3 Kirkossa yksi bestmaneista luki ensimmäisen Koristolaiskirjeen 13 luvun. Tämän lisäksi lauloimme yhden virren ja vihkitoimituksen loputtua saimme kuulla kaunista laulua, biisinä Stellan häävalssi. 



Tahdon sanojen lisäksi lausuimme papin perässä sormusvalat. Mietimme ensin, että opettelisimme ne ulkoa, mutta onneksi päädyimme lausumaan valat papin perässä. Minä en siinä paniikissa olisi niitä kuitenkaan muistanut.

Tässä sormusvalamme:

Minä rakastan sinua, ..........
Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi
ja olla sinulle uskollinen.
Merkiksi otan sinulta (annan sinulle) tämän sormuksen

Mieheni oli yllättäen minua enemmän paniikissa ja hän hieman sekoilikin sanoissa. Tuohon "uskollinen" -kohtaan hän nimittäin sanoi "uskonnollinen" ja voi että minulla oli naurussa pidättelemistä :)





Ja matka jatkui Hakanpään trumpettisävelmän saattelemana onnellisesti avioparina <3

maanantai 9. syyskuuta 2013

Vinkkejä onnistuneeseen hääpäivään

Heippa!

Vinkkejä onnistuneeseen hääpäivään on jaettu muissakin blogeissa ja näin ajattelin nyt itsekin tehdä. Jatkan kyllä kertomuksia ihanasta hääpäivästämme, mutta ajattelin nyt tähän väliin kirjoittaa muustakin.

1. Tee selkeät ohjeistukset hääpäivän avustajille

Tätä ei voi tarpeeksi kuuluttaa! Jotta vältytään epäselvyyksiltä ja hääpäivä etenee ongelmitta on hyvä jakaa ihan paperiohjeistukset kaasoille, bestmaneille ja mahdollisesti muille hääpäivän avustajille. Tämä voi jonkun mielestä olla liioittelua, mutta ehei! Itsekin kaasona olleena tiedän, että mustaa valkoisella luo varmuuden tunnetta ja selkeyttää kummasti päätä. Hääavustajat kun saattavat stressata ja jännittää jopa morsianta enemmän. Me jaoimme ohjeistukset ja pidimme palaverin hääpäivän kulusta ja muista päivään liittyvistä yksityiskohdista häiden aattona. Kannattaa myös miettiä olisiko tarpeen tehdä lyhyt paperinen ohjeistus myös juhlapaikan henkilökunnalle/pitopalvelulle.  

2. Varmista ajoissa, että äänentoisto pelittää!

Oli häissäsi dj tai bändi, niin ole tarkkana ja selvitä etukäteen, että musiikki kuuluu myös ulos jos näin haluatte. Olen tästä vinkistä todella kiitollinen juhlapaikkamme ravintolapäällikölle. Tiedän, että ilman tätä vinkkiä me emme olisi muistaneet tai edes osanneet ajatella ulkokaiuttimien tarpeellisuutta. Kesähäissä usein viihdytään ulkona jos sää sallii ja jos sellaiseen on juhlapaikalla mahdollisuus, hyvällä äänentoistolla on tällöin iso merkitys. Meillä myös tanssittiin ulkona ja se oli yksi parhaimmista ratkaisuista häissämme. Suosittelen kesähäihin jos mahdollista! Riippuen tietysti mistä paikasta musiikkinne hommaatte, voi vaihdella tuleeko mukana valmiiksi ulkokaiuttimet. Yleensä ulkokaiuttimet eivät kuitenkaan automaattisesti kuulu vakiokalustoon. Etenkin jos bändin tai dj:n on tarkoitus soittaa sisällä, mutta musiikin halutaan kuuluvan uloskin, niin on todella tärkeää siitä mainita erikseen. Tähän kohtaan voisin myös lisätä, että tee dj:lle tai bändille selväksi millaista musaa haluat soitettavan ja missä kohtaa niin sanotun rauhallisemman musiikin voi vaihtaa bilemusiikkiin. Me olimme mielestämme antaneet dj:lle  kunnon ohjeistukset, mutta välillä hän kyllä poikkesi siitä. Ei sillä, että tällä nyt niin suurta merkitystä bilemenoon olisi ollut. DJ:ssä on se hyvä juttu, että voi käydä toivomassa mieleisiään biisejä vielä juhlassakin :)




3. Älä tee liian tiukkaa ja tiivistä aikataulua

Liian tiukka aikataulu kosahtaa kuitenkin, se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Säästyt itsekin suuremmalta stressiltä kun teet vain "noin"aikataulut. Ohjelmanumeroita ei myöskään kannata olla liikaa. Vieraat tykkäävät myös jutella keskenään ja nauttia häätunnelmasta ilman joka sekuntti tiukkaa ohjelmaa. Ohjelmanumeroita on hyvä olla sopivasti, tämä on syytä mainita ohjelmista vastaaville. 

4. Muista ottaa kuvaukseen mukaan puuteri tai naamankiiltoa poistavia puuteripapereita. 

Tämä kohta kuulostaa jotenkin hauskalta, mutta olen varma, ettei kukaan halua kiiltävää naamaa hääkuviin. Ellet käy meikissä juuri ennen kuvausta, on syytä muistaa puuteri tai vielä parempi olisi kiiltoa poistavat puuteripaperit. Kesähelteellä ja häämekossa tulee todella hiki! Puuteri ei auta hikisellä naamalla, joten ihan pelkkä paperi tai puuteripaperi on hyvä olla kuvauksessa mukana. Puuteripaperia on myös muuten hyvä olla häälaukussa mukana, vaikka häissä yleensä meikin korjailu ja ehostus päivän aikana saattaakin unohtua. 

5. Varaa hääautoon vettä ja tarvittaessa jotain pientä välipalaa

Jos kirkolta on jonkun verran matkaa hääpaikalle tai etenkin jos kuvaus on vasta kirkon jälkeen, on hyvä muistaa varata hääautoon ainakin juotavaa. Myös joku ei suttaava hedelmä tai myslipatukka olisi hyvä välipala. Suklaata tuskin kannattaa häämekon läheisyydessä syödä :) Hääpäivä on pitkä, niin on hyvä muistaa juoda tarpeeksi vettä etenkin läpimänä kesäpäivänä. Minua itseäni jännitti kovasti muistaako sulho laittaa hääautoon meidän eväät, mutta kyllä hän muisti. Turhaan huolehdin sitäkin asiaa. 





6. Älä murehdi turhista!

Tärkeää päivää ennen yritetään tietysti tehdä kaikki mahdollinen, jotta hääpäivästä tulisi täydellinen. Niin kuuluukin, mutta on aina hyvä muistaa, että pieniä odottamattomia juttuja tulee hyvin todennäköisesti vastaan. Tällaiset jutut on vain hyväksyttävä ja usein hääpäivänä on jo liian myöhäistä tai mahdotonta vaikuttaa asioihin. Jos vaikka jokin koriste hajoaa tai hääkimppu ei miellytä silmääsi on vain itsestä kiinni antaako asian häiritä. Ei rikkonainen pompomi maailmaa kaada :) Kukaan vieras kun ei sellaiseen kiinnitä huomiota. Sitten on niitä ikävämpiä asioita kuten esimerkiksi jonkun vieraan äkillinen sairastuminen, tämä kuuluu tietysti niihin asioihin joihin ei mitenkään pysty itse vaikuttamaan. Meidän häissämme mieheni mummu ei päässyt häihimme vointinsa vuoksi lainkaan, tämä oli ikävä juttu ja me huomasimme sen vasta kirkossa. Hänen vointinsa tietäen osasimme odottaa tätä, mutta silti tietysti hetkellisesti harmitti. 




7. Pistä mieleesi niin paljon ihania hetkiä kuin voit! Nauti!

Vaikka tämä vinkki tulee viimeisenä, niin ei tosiaan vähäisempänä! Koska hääpäivä on niin hektinen, on hyvä muistaa hengittää ja välillä pysähtyä ihmettelemään ja katselemaan vaan ympärilleen. On muistettava kunnolla nauttia ja laitettava muistiin niin paljon asioita kuin mahdollista. Minulle ne hetket kun vain pysähdyin katselemaan iloisia, juhlivia ystäviä ja sukulaisia on niitä ikimuistettavia hetkiä ja tietysti ne sulhasen katseet, hymyt ja sanat ovat tärkeinä mielessä. Hääpäivä on niin nopeasti ohi, että oikein ihmetyttää. Näin myöhemmin ajateltuna, mietin, että miksi häät eivät voi kestää kahta päivää! :) okei, A. Siihen ei olisi varaa ja B. Häävieraiden ja morsiamen juhlakunto ei ehkä kahden päivän juhlintaa kestä :)


maanantai 2. syyskuuta 2013

Hääkomediaa kerrakseen :)

Ehdinpä vihdoin päivittämään blogiakin. Tosiaan meidän kirkkoon lähteminen oli suoraan kuin jostain hääkomediasta :D

Tässä siis Hääkomediaa olkaapa hyvät: 

Häämekko saatiin vihdoin ja viimein päälle ja kello kävi hurjaa vauhtia. Niin siinä vaan kävi, että kiireettömän aamun jälkeen tuli yhtäkkiä pieni hoppu. Hotellihuoneesta lähtiessämme kello taisi olla noin 13.50 ja vihkitoimitus alkoi 14.15. Hotellilta ei kirkolle ollut onneksi pitkä matka, mutta jutut kuten esimerkiksi helman sullominen autoon ei käynyt ihan hetkessä. Onneksi ehdin kiireessäkin pistää muistiin ihania asioita, nimittäin istuutuessani autoon meidän touhuja pysähtyi seuraamaan muutama ohikulkija onnellisesti hymyillen. Saattoi heitä tilanteessa myös huvittaa se, että yksi kaasoistani laittoi minulle deodoranttia auton ovella :D  Jotenkin naurattaa vieläkin, miten en voinut muistaa olinko laittanut häämekkoon pukeutumisen jälkeen deodoranttia vai en :D

Kirkon taakse saapuessamme kello oli jo hieman yli kahden. Vastassa meitä oli isäni ja hermostunut kirkon vahtimestari. Nousimme autosta ja juuri kun auto ehti lähteä huomasimme, että huntu jäi autoon! Päivän toinen unohdus! Emme olleet huntua laittaneet vielä hotellilla, koska se ei tehnyt hyvää kampaukselle. Siinä iski pienoinen paniikki, kun etsiskeltiin puhelinta ja koitettiin saada kaason miestä kiinni. Onneksi hän vastasi nopeasti ja hetkessä hän kurvasikin jo takaisin. Tämän jälkeen yksi bestmaneista kiirehti luokseni kädessään joku paperi. Kyseessä ei ollut mikä tahansa paperi, vaan päätös sukunimestä. Voi kyllä! Tämänkin olin siis aivan viime tinkaan jättänyt. Siinä sitten bmanin olkapäätä vasten raapustin käsi täristen paperiin sukunimen. Päätöksen tein siltä pohjalta, kumpi sukunimi oli ensimmäisenä mielessäni ja se oli mieheni sukunimi. Kaksiosaista sukunimeä kun en halunnut. Tämän jälkeen vahtimestarin taas hoputellessa kaasoni laittoi minulle hunnun. Pientä paniikkia oli jo ilmassa, sillä oli vähällä ettei huntu ollut päässäni väärinpäin :D Tässä tilanteessa minua myös huvitti suunnattomasti se, että meidän jälkeemme vihittävän hääparin morsian oli jo paikalla ja vahtimestari oli häntä meinannut viedä alttarille :D 

Näin myöhemmin ajatellen olisi aamupäivän aikatauluja voinut vähän tiivistää, mutta toisaalta tällaiset jutut ovat kommelluksineen kaikkineen aika ainutlaatuisia. Muistan varmaan vielä mummunakin rakkaan ystäväni ilmeen huutaessaan "Se huntu!". 

Meillä ei ole tilanteesta kuvamateriaalia, mutta tämä juokseva morsian sopii hyvin tähän :)


Loppujen lopuksi me pääsimme aloittamaan vihkitoimituksen ihan ajallaan, itseasiassa pari minuuttia jopa ajoissa...