keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hallittu kaaos?

Ajattelin tässä polttaripostauksien välissä kertoa vähän viime päivien touhuista. Tai ei oikeastaan tarvitse edes kertoa, sillä kuva kertoo tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Täällä meinaan näyttää tällä hetkellä tältä:


Joo o... Että semmosta. Tällä hetkellä aherran menu- ja ohjelmakorttien parissa ja sulho selailee häihin tarvittavia valokuvia. Tuntuu, että nyt päivät kuluvat todella nopeasti. Viime viikkokin ihan hujahti ohi. Olimme viime viikon keskiviikon ja torstain siellä häätanssikurssilla. Emme ennen kurssia edes olleet varmoja haluammeko häissä tanssia valssin vai jonkun muun tanssin. Kurssilla harjoiteltiin valssin lisäksi foxi ja täytyy sanoa, että me kyllä tykkäsimme valssista enemmän. Kurssi oli muuten todella hyvä ja aikamoista hikiliikuntaa kun 2,5 tuntia putkeen tanssii. Suosittelen kyllä tanssikurssia lämpimästi, ainakin Turun Tanssistudio Centroa. 

Mutta nyt takaisin ahertamaan...

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lentoemo vauhdissa vol 1

Nyt vihdoin ehdin kirjoittamaan polttareista. Polttaripäivä 20.7. alkoi jännityksellä. Olin herännyt valmiiksi, koska olin varma, että sulholla olisi polttarit.. No eipä ollut. Aamulla ovikellon soidessa minä syöksyin avaamaan ja odotin näkeväni sulhon kavereita. Sen sijaan oven takana tikitti jokin ja huusin heti sulhollle, että rappukäytävässä on pommi :D Yhdessä tutkimme pakettia ja sen päällä olevaa munakelloa, josta aika kului koko ajan. Vaikka paketti näyttikin tyttömäiseltä, niin emme silti olleet täysin varmoja kummalle meistä paketti kuului. Lopulta avasimme paketin ja huomasimme kortin, jossa luki terveisin kaasot. Olin ihan jännityksestä sekaisin kun tajusin, että minulla oli vajaa 20 minuuttia aikaa kerätä listassa mainitut tavarat ja juosta ulos.

Aamun "POMMI"


Ulkona minua odotti kaasoni mies, joka sitoi silmäni ja korville sain vielä radiokuulokkeet. Voin kertoa, että en kyllä yhtään tiennyt mihin olimme matkalla, koska pitihän huijauksen vuoksi ajaa vähän pidemmän kautta. Menimme oikeasti meinaan ihan naapuriin. Siellä minua odottivatkin  jo ihanat ystäväni :) Ensimmäiseksi sain tehtäväkseni pukea lentoemon vaatteet päälleni ja sitten pääsinkin herkkuaamiaisen kimppuun :) Kyseessä oli oikein kunnon tropiikin aamiainen, oli muun muassa banaanilettuja, katkarapupiirakkaa ja upea tropiikin drinkki. 

Aamiaisella oloni oli hieman heikko, sillä olin koko edellisen viikon potenut flunssaa ja vielä polttaripäivänäkin olin hiukan kipeä. Aamulla tuntui olo kuumeiselle, mutta kyllä se olo siitä päivän aikana parani. 

Kartta ja passi

Tietysti lennolle tarvitaan aina passi ja sellaisen minäkin sain. Ja ihan olisi kyllä mennyt melkein oikeasta passista, ehkä tekstit vähän erilaiset ;) passiin sain aina leiman suoritetusta tehtävästä ja ensimmäisen tehtävän eli tropiikin aamiaisen jälkeen suuntasimmekin jo kohti seuraavaa päämäärää. Tietysti minulla oli silmät sidottuna ja kuulokkeet korvissa, mutta onneksi matkajuoma mukana :) 








tiistai 23. heinäkuuta 2013

Polttariit!!

No nyt ne sitte oli! Ja mahtavat olikin! Kiitos murut <3 En olisi uskaltanut ikinä niin kivaa päivää edes toivoa. Kauheesti oli vaivaa nähty ihan pienistäkin jutuista lähtien, on mulla kyllä ihania ystäviä <3 Ajattelin kertoa polttareista useammassa postauksessa. Nyt ensin kerron lyhyesti taustatietoa. Mua meinaan huijattiin erittäin hyvin! Elin koko ajan siinä uskossa, että tuona viikonloppuna on sulhasen polttarit. Tähän huijaukseen osallistui kaasojen toimesta muun muassa yksi bestmaneista, joka pyysi minua pitämään sulhasen kotona kyseisenä viikonloppuna. Ehdottomasti paras huijaaja oli kuitenkin minun ja sulhasen yhteinen ystävä, hän niin vakuuttavasti kertoi sulhasen polttareihin liittyviä juttuja tuolle viikonlopulle, että meni ihan täydestä. En olisi ikinä uskonut tämän kyseisen ystävän olevan niin hyvä huijari :D että terkkuja vaan! ;)

Yllätys oli siis suuri kun ovikello soi ja käytävässä tikitti jokin... tästä lisää myöhemmin ;)

Lentoemo on aika fiiliksissä! :) ps.ethän kopioi kuvaa


Koitan mitä pikimmiten päästä kertomaan lisää huikeista polttareistani.Tällä viikolla on paljon hääjuttuja ja työt vielä siihen päälle. Huomenna ja torstaina on muun muassa häätanssikurssi.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

DIY Paper Pinwheels

Kaikki teistä tietävätkin pompomit mutta entäpä paper pinwheelit, onko teillä niistä kokemusta juhlien koristeina? Vaikka "paperipyörät" eivät ole niin kovassa suosiossa kuin pompomit, niin me olemme niistä kuitenkin kovasti innostuneet. Juhlapaikkamme on moderni ja huoneet ovat todella korkeat, tämän korkeuden vuoksi koristeiden kiinnittäminen kattoon ei onnistu. Juhlatilan isoin seinä, se minkä lähellä me eli hääpari istumme on todella paljas ja se suorastaan huutaa jotakin koristusta päälleen. Herkkubuffettimme sekä kakun leikkuu tapahtuu tämän kyseisen seinän edessä, joten sen koristelu on sitäkin tärkeämpää. Paper pinwheelit ovat edullisia ja helppotekoisia koristeita. Niiden seuraksi voi seinälle laittaa esimerkiksi puolikkaita pompomeja tai lippukoristeita. Päädyimmekin tilaamaan muutamia valmiita valkoisia sekä persikan värisiä pompomeja. Tämän lisäksi ostimme myös kultaista silkkipaperia, joista teemme pieniä pompomeja. Näillä sitten saamme toivottavastí seinästä haluamamme näköisen. Nämä kuvat inspiroivat meitä koristelussa: 

Kuvat: google

Tässä kuvaohje paper pinwheelien tekoon:



Riippuen kuinka isot paperipyörät haluaa, niin valitaan paperin koko. Itse käytin paperina A4:sta ja pienempiin A5:sta. Paper pinwheelien teossa alku on hyvin samanlainen kuin pompomienkin. Eli taitellaan paperit haitariksi. Päät leikataan pyöreiksi tai vaikka teräviksi, miten nyt haluaakin. Yhteen paper pinwheeliin tarvitaan noin 4 paperia, riippuen taitosten koosta. Paperien päät liimataan yhteen ja koko haitari taivutetaan pyöreäksi. Lopuksi halutessaan pyörän keskelle voi liimata jonkun koristepaperin, niin taitekohdan saa piiloon.  Paper pinwheelejä voi myös koristella miten haluaa, esimerkiksi voi laittaa vähän bling blingiä pyörään tai tehdä rei'ittimellä pyörän 'päihin' reikiä, niin saadaan pyörästä vähän koristeellisempi.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Suku se vaan on pahin

Mun piti jostain aivan muusta kirjoittaa, mutta oon nyt niin suu auki ihmisten käytöksestä, että en pysty mihinkään muuhun keskittymään. Meidän hääilmoittautuminen päättyi sunnuntaina. Lähes kaikki kaverimme olivat ilmoittautuneet ajoissa sekä pieni osa sukulaisista. Oma sarjansa onkin sitten ilmoittautumatta jättäneet sukulaiset ja tarkemmin sulhasen sukulaiset. Täytyy myöntää, että en ole näin törkeää käytöstä kohdannut pitkään aikaan.

Eilen ja tänään sulho on koittanut puhelimitse tavoittaa näitä kyseisiä sukulaisia. Tähän mennessä hän on saanut vastaansa lähes luurin korvaan lyöneen kummitätinsä sekä liudan tavoittamattomia ihmisiä. On aivan uskomatonta miten huonosti voi aikuiset ihmiset käyttäytyä. Oikein hävettää heidän puolestaan. Minulla on oma veikkaukseni näiden sukulaisten käytökseen ja se on se, että muun muassa tämän kyseisen kummitädin aikuisia lapsia (sulhon serkkuja) emme kutsuneet. Ihan siksi, että jos näihin ihmisiin ei ole lähes kymmeneen vuoteen pitänyt mitään yhteyttä, niin silloin emme luonnollisesti kutsu sellaisia ihmisiä häihinkään. On se kumma juttu kun ei omiin häihinsä saa kutsua niitä ihmisiä kuin itse haluaa. Meille oli alusta asti selvää, että haluamme häihimme alle 100 vierasta. Toinen selvä asia oli se, että haluamme kutsua häihimme ystäviämme ja jos vieraita on vähennettävä, niin sitten aloitamme sukulaisista.
Oletteko te muut joutuneet kohtaamaan huonoa käytöstä häihin kutsutuilta?


Kultaiset kävyt

Nyt kerron teille vihdoin niistä kävyistä. Juhannuksena en siis pelkästään laiskotellut vaan kävin muun muassa käpymetsällä, mukaani sain siskoni ja hänen poikaystävänsä. Sulho ei metsään lähtenyt, sillä hänellä oli ihan oma roolinsa käpy-projektissa. Keräsimme noin 90 käpyä, koitimme etsiä mahdollisimman avonaisia ja kauniita sellaisia. Käpyjen keräily oli oikeastaan kivaa ja jotenkin rentouttavaa puuhaa. Kun saimme kävyt kerättyä oli sulhon vuoro ottaa kävyt haltuunsa. Hän maalasi kävyt kultaisella spraymaalilla. No tietysti maali loppui ikävästi kesken ja noin parikymmentä täytyy vielä maalata.



Joku teistä saattoikin jo arvata mikä virka näillä kävyillä on häissämme :)  Eli kyseessä on paikkakorttipidikkeet. Käpyyn kiinnitetään nimilappu jotenkin näin: 

Käpykuvia googlettaessani löysin myös kuvan söpöistä pastellinvärisistä kävyistä.



Niin romanttista!

Täällä on taas liikututtu! Seuraan erään Monan blogia (ei hääblogi) ja hän kirjoitti blogissaan aivan uskomattoman ihanasta kosinnasta. Suosittelen lukemaan Tämän jutun. Kyllä vaan itku pääsi sitä lukiessa. Upeaa, että suomalaisillakin miehillä riittää mielikuvitusta. Tuntuu, että mielikuvituksellisia kosintoja olen lähinnä nähnyt youtubesta.


Jos teillä on upeita kosintatarinoita, niin kertokaa ihmeessä! :) minun kokemani kosinta ei ole niin ihmeellisen erikoinen, mutta niin kovin paljon rakkautta täynnä <3 

Kuva: We heart it

 

torstai 4. heinäkuuta 2013

Tunteet pinnassa

Halusin täällä blogissa kertoa teille tämänhetkisistä fiiliksistäni.  Mitä lähemmäs häitä mennään niin sitä enemmän on tunteet pinnassa. Tuntuu että herkistyn jo ihan pienistäkin jutuista ja varsinkin jos katson jotain häähömppäleffaa, niin vetistelyksihän se menee :D Vetistelyn lisäksi myös hymy on herkässä. Nyt kun monilla teistä bloggaajista koittaa pian hääpäivä, niin on ollut ihana seurata viimeisiä järjestelyjä ja paljastuksia kauniista häämekoista. On upeaa miten lähestyvät häät, iloisuus ja jännitys välittyvät postauksista. Jotenkin siitä saa itsekin lisää energiaa, vaikka tämä häiden järjestäminen on ollut ihanaa niin välillä on ollut stressaavaakin. 

Tämän herkistelyn ja iloisuuden lisäksi on ajoittain ilmassa myös jännitystä sekä vähän ahdistusta siitä, että riittääkö aika kaikkeen mitä on vielä tekemättä. Aikamoinen tunteiden sekamelska siis! :) mutta jotenkin niin ainutkertaista ja ihanaa. Itseasiassa tämä ajatusvirtani lähti Alicen postauksesta. Siitä välittyi iloisuus ja kunnon riemu lähestyvistä häistä ja se sai itsenikin ajattelemaan omaa lähestyvää hääpäivää. Kun päivät menevät töissä sekä hääjuttujen parissa, niin sitä ei muista kiireiltään pysähtyä miettimään miten ihanaa aikaa tämä on. Nyt koitan nauttia täysin siemauksin tästä kaikesta häähulinasta ja kodin täyttävistä häätilpehööreistä. Muistakaa te muutkin morsiamet nauttia!




Onnenkyyneleitä :) Kuva: google