Pieni reppureissaaja

Heippa! Toivottavasti pääsiäispyhät sujuivat teillä hyvin. Meillä pyhät meni taasen aika hektisesti, näimme paljon niin sukulaisia kuin ystäviäkin ja söimme ähkyt lammasta ja muita herkkuja. Nyt onkin hyvä palata taas arkeen. Pääsiäisenä testasimme toista kertaa kantoreppua ja se osoittautui ihmisvilinässä hyväksi ratkaisuksi. Olimme lasten pääsiäistapahtumassa ja vaunut olisivat olleet vain tiellä. Tilasin Jollyroomilta kantorepun, jotta Livialla on matkustaessa muitakin vaihtoehtoja kuin rattaissa istuminen. Manducan kantoliina meillä jo onkin, mutta meidän neiti ei oikein ikinä ole siinä oppinut olemaan. En tiedä johtuuko siitä, että liinassa vauva tuntuu olevan ahtaammin kuin mitä repussa. Livia on muutenkin sellainen, että tykkää kun hänellä on tilaa liikuttaa itseään. Hieman jännitti, miten hän suhtautuisi reppuun. Näyttäisikö hän heti punaista vai tykkäisikö olla kyydissä. Monikaan vauva ei varmaan tykkää reppuun tai liinaan menemisestä, ainakin alkuun tottumattomalle vanhemmalle niin kuin vauvallekin se on vääntelyä ja kääntelyä. Reppu on onneksi siitä iisi, ettei sen kanssa tarvitse harrastaa mitään ylimääräisiä sitomisia tms. Vauva vaan reppuun ja menoksi. Muutaman kerran olemme reppua testanneet ja neiti näyttää viihtyvän sekä naama menosuuntaan että toisinpäin. 

Reppu on Babybjörnin One Mesh, se on monikäyttöinen vatsassa ja selässä kannettava kantoreppu, joka tarjoaa oikean tuen kasvavan lapsen päälle, selälle ja lantiolle. Kantoreppu mahdollistaa 4 tapaa kantaa lasta vatsalla ja selässä. Siinä on erityinen korkeustaso, joten reppu soveltuu hyvin myös vastasyntyneelle lapselle. Repun Mesh kangas on laadultaan hengittävää ja kuivuu nopeasti. Hihnat ovat säädettävissä eri kantajille sopiviksi. Repussa on tarkkaan suunniteltu ergonominen muotoilu, kuormitusta vähentävä lantiovyö ja pehmustetut, muotoillut olkaimet, joten reppu soveltuu myös pitkää kantamista varten. Ja mikä tärkeintä reppu on lapselle miellyttävä pehmustetulla istuimella, ulkopuolisilla saumoilla ja säädettävällä leveydellä. Lisäksi siinä on tukeva ja säädettävä niskatuki, jonka voi taittaa alas, kun lasta kannetaan lapsen selkä kantajan kehoa vasten, kuten meillä tässä yhdessä kuvassa näkyy. Kantoreppu on valmistettu ilman vaarallisia aineita ja sitä voikin surutta maistella. Meidän neiti ainakin laittaa kaiken suuhunsa, joten tärkeä ominaisuus :) reppu ei ainakaan näin muutaman käyttökerran jälkeen ole tuottanut pettymystä, uskoisin että siitä on valtava apu matkustaessa ja muutenkin. Livia on ollut repussa tähän asti vain hereillä, viimeksi tosin ummisti silmiään muttei saanut nukahdettua. Uskoisin, että helpoiten hän nukahtaisi selkä menosuuntaan ja mukavasti kantajaansa nojaten.

Mitäs teillä muilla, ollaanko teillä enemmän reppu- vai liinaihmisiä?

Nykyäänhän on jo vaikka mitä erilaisia kantovälineitä, kuten kantorepputakki vai miksi sitä nyt ikinä kutsutaankaan. Vaikuttaa aika kätevältä, vauva vaan takkiin ja menoksi :)

NOSH-organics ja kuulumisia

Moikka! Nyt vähän kuulumisia ja vaatejuttuja. Olin pari viikkoa sitten elämäni ekaa kertaa vaatekutsuilla. Kyseessä oli ystäväni järjestämät NOSH -organics vaatekutsut. Oli kyllä oikein mukavaa, kiva nähdä työkavereita ja hienoa kuulla tarkemmin Noshin vaatteista. Kutsuilla sai sovitella ja tutkia vaatteita vapaasti. Noshin vaatteet ovat ihanan pehmeää luomupuuvillaa. Todella kestäviä ja pitkäikäisiä vaatteita. Ja mitkä veikeät kuosit ja herkulliset värit! Vaikka olen nyt pitänyt ostoslakkoa vaatteiden suhteen, niin nyt annoin itselleni luvan ostaa pari juttua meidän neidille. Itselleni en tällä kertaa mitään ostanut, vaikka pari vaatetta jäi kyllä mietityttämään. Katsotaan ne Nykin outletit nyt ensin.

Tässä ihanassa sulkabodyssä on kaksirivinen napitus, mikä antaa bodylle pidemmän käyttöiän. Se onkin mielestäni tärkeä ominaisuus vauvanvaatteissa. Liian usein tulee vastaan vaatteita, jotka tuntuvat heti jäävän pieniksi. Mukaan lähti myös tuo tiipii -lippapipo, se on niin söpö. Kuten huomaa, vaatteet ovat vielä hieman isoja Livialle, etenkin tuo pipo. Luultavasti ja toivottavasti se on juuri sopiva kun kesä koittaa. Lippapipoa olisi ollut kiva pitää jo Nykin aurinkoisessa keväässä, mutta sinne se on vielä liian iso.

No mitäs meille sitten kuuluu. Livialla kesti sairastelun jälkeen pitkään päästä taas normaaliin rytmiinsä ja kiinteiden syöminen meni takapakkia. Nyt ruokahalu on kunnolla palautunut, vaikka nokkamukista juodaan edelleen vastahakoisesti. Aloitimme pari viikkoa sitten vauvajumpan. Livia on vielä hieman arka ja hiljainen jumppaaja, mutta eiköhän se tästä kun paikkaan ja muihin vauvoihin paremmin tutustutaan. Jumppa vaikuttaa oikein kivalta, on tanssia, laulua, leikkiä ja kaikkea jännää uutta. Livian lemppareita ovat palloleikit, sekä muiden lasten ihmettely. Muita vauvoja jaksetaan jopa niin kovin ihmetellä, ettei äitiä malteta lainkaan katsoa. Ylihuomenna suuntaammekin sitten pääsiäisen viettoon Raumalle sekä Pohjanmaalle. Pääsiäisherkuttelu on jo aloitettu. Tänään tuli syötyä ekat mämmit ja ostettua vähän pääsiäiskarkkeja. Meidän ehdoton pääsiäisherkku on töhnämunat. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Kyseessä suklaamunat, joissa on nugaata tai jotain muuta mömmöä sisällä. Luin jostain, että ne ovat nyt oikea pääsiäishitti aikuisten keskuudessa. Eikä ihme, on ne kyllä hyviä ja aivan taatusti aika kaloripommi. Onneksi pääsiäinenkin on vain kerran vuodessa :)

Reissussa vauvan kanssa

Ensi kuussa se on menoa! Matkakuume senkun kasvaa ja jännitys siinä samalla. Matkustaminen on tällä kertaa aivan erilaista kun mukana on vauva. Olemme Livian kanssa matkustaneet Suomessa, mutta nyt on kyseessä neidin ensimmäinen ulkomaanmatka ja eka kerta lentokoneessa. Ajattelin nyt hieman valottaa, mitkä asiat sitten oikein mietityttävät. Viime postauksessa taisinkin mainita, ettei Livia juo enää tuttipullosta. Kyseessä ei siis ole vain kipeänä äksyily, vaan tuttipullo hylättiin jo ennen sairastelua. Luulin, että ensin hylätään tissi ja sitten vasta tuttipullo. Toisaalta parempi näin päin. Eikä siinä mitään, mielelläni kyllä imetän, mutta pullottomuus tuo välillä hieman haastetta arkeen. Välillä kun pitäisi yksinkin päästä jonnekin. Eikä tässä vielä kaikki, sillä ongelma on myös imettämisessä, tarkemmin neidin keskittymisessä. Nykyään hän ei keskity tissittelyyn edes isin läsnäollessa, puhumattakaan mistään julkisesta paikasta. Tähän on koitettu ratkaisuksi näköestettä, mutta nekin ovat liian kiinnostavia neidin mielestä. Niin ja jos Turussa on vilinää ja vilskettä, niin Nykissä sitä ainakin on. Turusta kyllä tietää kaikki hoitohuoneet ja rauhallisimmat paikat, mutta toista se on suurkaupungissa. No eiköhän tämä jotenkin lutviudu. Meillä on nyt aika tarkkaan viisi viikkoa aikaa harjoitella nokkamukista juomista. Toivotaan parasta. Otan mielelläni vastaan vinkkejä ja ideoita ja hyväksi todettuja nokkamukisuosituksia :) 

Matkustamisessa ja etenkin pitkällä lennolla on tietysti lukuisia mieltä askarruttavia asioita, kuten esimerkiksi sattuuko vauvan korvat, viihtyykö hän lennolla, miten syöminen luonnistuu, entä vaipanvaihto jne. Nämä ovat sitten taas sellaisia asioita, joihin on hankala vaikuttaa etukäteen. Hoitolaukun hyvällä pakkaamisella säästyy jo varmasti paljolta ja kunhan muistaa neidin soseet. Korvia varten ajattelimme ottaa mukaan puuduttavia korvatippoja ja tietysti supot mukana, mutta muuten ei auta kuin toivoa parasta. Livia on kyllä hyväntuulinen tyttö, eikä itke turhasta, että sen puoleen voisin uskoa hänen viihtyvän lennolla. Muutama lelu sekä tietysti turvapupu on muistettava mukaan lennolle. Lento on onneksi suora ja meillä on varattuna baby basket paikka. Koppa on Livialle hieman ahtaamman puoleinen, sillä sen mittarajat ovat 70cm ja 9kg. Livia jää todennäköisesti pituudeltaan juuri ja juuri alle 70senttiä, joten nukkuminen ei välttämättä kopassa kovin hyvin onnistu, mutta ainakin siinä voi touhuilla ja käyttää muuten apuna, jotta ei pelkästään sylissä tarvitse olla. Turvakaukalon saisi ottaa mukaan koneeseen, mutta koska emme sitä Nykin päässä tarvitse, niin koemme turhaksi raahata sitä mukana. 

No entäs sitten lentokentällä toimiminen vauvan kanssa? Hki-Vantaan lenkokentästä löytyi netistä ohjeistukset vauvan kanssa matkustamisesta niin Finnavian sivuilta kuin blogeistakin. Hyvä postaus aiheesta esimerkiksi Hannan blogissa. Me matkustamme Finnairilla, niin olen lähinnä heidän käytäntöjään selvittänyt. Matkarattaita ei Finnairilla voi viedä portille asti, vaan ne on pakattava pussiin tai niille tarkoitettuun lentolaukkuun ja jätettävä ruumaan menevien matkalaukkujen mukana. Meillä on mukana kantoreppu, jossa toivon tytön viihtyvän kentällä ja matkalla muutenkin. Hki-Vantaalla on erikoismatkustajille (liikuntarajoitteiset, vanhukset, raskaanaolevat, sylilasten kanssa matkustavat) tarkoitettu lähtöselvitystiski, on ainakin ennen ollut numerolla 217. Tiskin vieressä on oma turvatarkastus, mikä helpottaa kyllä huomattavasti. Ainakaan pitkää jonottamista ei siis Suomen päässä ole tiedossa. Nykin päässä asia onkin sitten varmasti maahantulotarkastuksessa eri. Hiukan silti laski kyllä jännitystä, kun tietää miten asiat täällä Suomen päässä hoituvat ja matkustaminen pienen lapsen kanssa on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Toisaalta onhan se Kennedyn kenttä niin iso, että varmasti siellä on lapset otettu huomioon, tietysti isolla kentällä onkin sitten ihan omat haasteensa. 

Itse kohteessa meillä on oma asunto keittiöllä, joten vauvaruuat hoituvat. Ilman keittiötä en olisi suostunut lähtemäänkään. Lieventää stressiä kun tietää, että omien puurojen ja muiden sapuskoiden teko onnistuu. Livian kaurapuuropussin otamme mukaan, en halua ottaa riskiä, että ällittely jenkkilän puuroja kohtaan alkaa. Tsekkasin jo mistä löytyy lähin whole foodsi, sieltä sitten tuoretta vihannesta ja soseeksi. Luin jostain ettei valmiita vauvojen ruokia ole helppo Nykistä löytää, saas nähdä pitääkö tuo paikkansa.

Tällaisia mietteitä tänään. Seuraavaksi kerronkin mitä lähti tilaukseen Noshilta sekä muita kuulumisia :) 

Kuvat: Pinterest

Karhunpoika sairastaa

Terveiset sairastuvalta! Meidän pieni asunto on koko viikon ollut kunnon pöpöpesäke. Isi ja tytär ovat kumpikin flunssassa. Pieni neiti on ensimmäistä kertaa kipeänä ja minä olen tietysti ollut aivan helisemässä. Luulen, että olen tällä hoivaamisella psyykannut itseäni siihen, että en suo itselleni mahdollisuutta tulla kipeäksi. Sehän tästä kaikesta enää puuttuisi, nyt kun tuo mieskin on kipeä. Kaupassa on pitänyt ravata useampaan otteeseen, sillä eihän sitä voi mitenkään kerralla kaikkea muistaa, eihän? Tarvisi oikeasti ottaa ostoslistat käyttöön. Sitten kun kaiken on saanut tehtyä, niin eiköhän tuo armas mies sitten tokaise: "ostit väärän makuista riisifruttia"...hohhoijaa. 

sukka se on mielenkiintoinen juttu kipeänäkin :)

  

Livia sai maanantaina mpr-rokotteen ja luulin kuumeen ensin johtuvan siitä. Seuraavana päivänä Tomin tullessa kipeäksi selvisi, että eihän se kuumeilu rokotteesta johtunut vaan flunssahan se on. Sitten alkoikin neidistä tulla oikea Niiskuneiti ja johan tuli öistä ratkiriemukkaita. Viime yö meni jo helpommin, vain parilla heräilyllä kuten normaalistikin. Tänään Livia on jo näyttänyt parantumisen merkkejä, vaikka ruoka ei oikein maistu ja vettä hän ei suostu pullosta juomaan. Suu menee niin visusti kiinni ja on ja pysyy. En ymmärrä, miksi tämä ällittely tuli nyt kun hänellä on selvästi jo parempi olo. Luulisi, että kipeänä ruoka ei olisi maistunut. Hassua huomata, että tällainen ällittelykin on jo opittu, jotenkin niin huvittavaa se "en varmasti avaa suuta" -ilme :D 

nyt sitä jaksetaan jo vähän leikkiäkin

Tuosta mpr-rokotteesta sen verran, että Livia sai sen reissumme vuoksi jo näin puolen vuoden iässä. Ilmeisesti mahdolliset oireet ilmestyvät noin 10 päivän päästä rokotuksesta, voi kuulemma nousta korkeakin kuume ja tulla ihottuman kaltaista näppylää. Toivottavasti mitään oireita ei tule, tässä flunssassa on ollut jo ihan tarpeeksi koettelemusta pienelle tytölle. Jos teillä jollai siellä ruudun takana on kokemusta tästä kyseisestä rokotteesta, niin kertokaapa ihmeessä mitä meillä on mahdollisesti edessä.