perjantai 11. joulukuuta 2015

Viikon parhaat



Heippa! Täällä meillä nautitaan niistä pienistä arjen asioista nyt ihan hullun paljon. Vaikka niistä pitäisi tietysti aina osata nauttia ja arvostaa. Tuntuu, että Livia oppii nyt melkein joka päivä jotain uutta. Lapsen kehitys on jotain aivan ihmeellistä. En ennen äitiyttä osannut lainkaan kuvitella tai en vain ollut ikinä ajatellut lapsen kehitystä sen tarkemmin. Tietysti sitä on sukulaislasten ja ystävien lasten kehitystä päässyt sivusta seuraamaan, mutta lähinnä tehdyt havainnot ovat olleet tyylillä: "ai, nyt hän jo kävelee". Eli asiaa ei ole sen tarkemmin jäänyt miettimään. Oman lapsen kohdalla tämä on tietysti aivan eri. Kaikki pienen pienet kehitysvaiheet ovat merkittäviä ja niitä iloitaan tietysti suurieleisesti :D viime viikolla opittiin pieni tyttömäinen kiherrys, joka on jotain niin hellyttävää. Livia on sen vain pari kertaa tehnyt ja vain äidin kuullen. Sitä on nyt tietysti yritetty metsästää isinkin kuultavaksi ja aika lähelle ollaan päästy, mutta ei vielä siihen kunnon äidin kuulemaan kiherrykseen.

Maanantaina kehitys taas jatkui, nimittäin Livia kierähti useampaan otteeseen mahalta selälleen. Hän on kumminkin päin jo aiemmin kierähtänyt, mutta tällä kertaa selvästi ihan tarkoituksella. Tänään myös havaitsin, että hän viihtyy mahallaan kauemmin kuin yleensä ja nostelee peppua lähtemisen merkiksi. Huimaa tuo kehitys, kunhan nyt ei ennen joulua juoksemaan lähtisi :D Alla tärähtänyttä kuvaa tytön yrityksistä. Välillä tuntuu, että hän on vankina omassa kehossaan kun jatkuvasti täytyy päästä liikkeelle ja siinä onnistumatta.

Instagramin puolella näkyikin kuvaa meidän ainoasta uudesta joulukoristeesta. Löysin aivan ihanan joulupallon vauvelille ja pakkohan se oli ostaa. Nyt pallo koristaa meidän makuuhuonetta, meinasin kirjoittaa tähän että Livian huonetta, mutta tosiaan yksi makuuhuone meillä vain on. Olemme kovasti etsineet uutta asuntoa, mutta toistaiseksi vielä tuloksetta. Haluaisin isompaan asuntoon ennenkuin tuo tyttönen ihan oikeasti lähtee liikkeelle. Taitaapi jäädä haaveeksi jos ei mitään unelmaa ala asuntokaupoille ilmestyä. 

Seuraavaksi kohti Raumaa. Hyvää viikonloppua! :)





maanantai 30. marraskuuta 2015

I love NY



Aika tarkkaan tasan vuosi sitten olimme maailmanympärimatkamme viimeisellä etapilla Isossa Ompussa. Ehdimme nauttimaan tuosta huikeasta kaupungista vain viisi päivää ja jäljelle jäi kaipuu takaisin. Onneksi ero ei jää liian pitkäksi, sillä palaamme Nykiin huhtikuussa. Meidän perheen lisäksi matkaseuranamme ovat Livian isovanhemmat, joille New Yorkin reissu on ensimmäinen. Koitamme toimia parhaamme mukaan hyvinä matkaoppaina, vaikka itsellämmekin on vielä vaikka kuinka paljon nähtävää ja koettavaa. Tällä kertaa olemme reissussa peräti kaksi viikkoa ja siinä ajassa ehtii tutustua kaupunkiin hieman paremmin. Viime reissulla emme ehtineet museoissa käydä, joten tällä kertaa ainakin MoMA kutsuu luokseen. Sen lisäksi suunnitelmissa olisi vierailu Staten Islandille, sekä tietysti ohjelmassa on ne kaikki pakolliset nähtävyydet. Shoppailuun liittyvä yksi odotetuin juttu on käynti Woodbury Common Premium Outletissa. Outlet sijaitsee bussimatkan päässä Manhattanin ulkopuolella. Siellä on yli 220 liikettä, joten varmasti siis riittää shoppailtavaa. Täytyy lähteä reissuun mahdollisimman tyhjillä matkalaukuilla :)















Muistan miten viimeksi sain hieroa silmiäni Empire State Buildingilta näköalaa katsoessani ja samalla pitäen kaiteesta tiukasti kiinni. Näin korkeapaikankammoiselle nämä korkeat rakennukset ovat hirvittäviä paikkoja. Niiltä ei tosin voinut meidän round the worldilla välttyä, jokaisessa kaupungissa kun piti kavuta aina siihen korkeimpaan rakennukseen maisemia tiirailemaan. Aasiassa oli ehdottomasti ne korkeanpaikankammoisen pahimmat paikat. Ehkä kaikista pahin oli Osakan Umeda Sky Building. Liukuportaat kulkivat lasiputken sisällä ja alla piiiiitkä pudotus, katolla kaiteet olivat myös lasia. Kyllä siinä hirvitti. No mutta takaisin aiheeseen :) 









Voi että miten suussa maistuukin jo Shake Sackin burgerit. Enkä malta odottaa, että nämä Suomen harmaat lenkkimaisemat vaihtuvat Central Parkin keväisiin vaunulenkkeihin. Central Park oli loppusyksystäkin niin upea että. Majoitusta emme ole vielä varanneet, mutta suunnitelmissa olisi vuokrata asunto Brooklynistä. Pari vaihtoehtoa meillä jo onkin. Tämä ratkaisu tulee huomattavasti hotellia halvemmaksi näin isolla porukalla. Lisäksi asunto pesukoneineen ja omine keittiöineen on pienen lapsen kanssa matkustaessa varmasti parempi vaihtoehto. Niin ja kirsikkana kakun päällä, voimme tietysti sen kaksi viikkoa leikkiä oikeasti asuvamme Nykissä! Miten cool! 








maanantai 16. marraskuuta 2015

Ne tärkeät rutiinit


Moikka! Nyt ajattelin höpöttää vähän rutiineista. Itselleni tuli nimittäin yllätyksenä, miten rutiinisoituneita vauvat ovat (tai ainakin meidän tyttönen) ja jo pienikin muutos aikataulussa voi pistää pienen pään aivan sekaisin. En itse ikinä ole varsinaisesti pitänyt rutiineista, koska jotenkin määritän sen hyvin tylsäksi elämäksi. Näin ajattelin ennen, nyt kuitenkin olen oppinut, miten hyvästä rutiinit ovat pienen vauvan kanssa eläessä. Helpottaa kummasti. Tällaisella maitopäällä ajatuskin kulkee paremmin kun päivät suunnilleen kulkevat samaa rataa :D Suurin rutiini liittyy nukkumiseen. Livian iltapuuhat aloitetaan noin puoli ysiltä, riippuen vähän mitä on ohjelmassa, jos on kylpypäivä, niin sitten saatamme aloittaa hieman aiemmin. Vaipan vaihdon, pyjaman laiton ja vitamiinin jälkeen tankataan parit kerrat maitoa hämärässä ja hiljaisessa makkarissa. Viimeisellä syötöllä Livia yleensä vaipuu jo uneen, nyt muutamana kertana tyttö on kuitenkin ollut äkäinen ja hänelle on hieman tarvinnut lauleskella ja rauhoitella yöpuulle. Kuitenkin pääsääntöisesti tytön voi vain syötön jälkeen laskea sänkyynsä ja hän nukahtaa melkein heti ellei sitten jo ole maitobaarille sammunut. Tästä nukutaankin putkeen sitten seuraavat kahdeksan tuntia. Voi kyllä! Livia oppi näin hyvin nukkumaan noin 1,5 kuukauden ikäisenä. Unirytmin saa kyllä hyvin helposti sekaisin, ihan vain niin, että iltarutiini rikkoutuu. Sitten takaisin samaan rytmiin pääsemisessä voi kestää monta päivää. Tämän vuoksi noudatamme aina tätä hyväksi todettua samaa kaavaa. Livia syö tiheämmin juuri iltaisin sekä aamupäivällä ennen päikkäreille menoa. Fiksu tyttö, koska tietää itse nukkuvansa pidempään hyvin syöneenä. Päiväunet nukutaan noin kello 12-15. Tässä on kyllä heittoa välillä tunninkin verran jompaan kumpaan suuntaan, riippuen vähän ollaanko lähdössä esimerkiksi kaupungille. Yleensä kuitenkin viimeistään yhden maissa ollaan itkuinen ja kärttyinen jos ei vielä olla päikkäreille menty. Siitä sitten vaunuun ja ulos. Lenkin jälkeen Livia jatkaa nukkumista parvekkeella. Tässäkin tapauksesa Livia on varsin helppo, hän nimittäin nukahtaa jo yleensä ulkohaalaria laitettaessa ja on täydessä unessa ennenkuin ulos edes pääsemme. Ei voi kuin olla ihmeissään ja kiitollinen tämän tytön unenlahjoista. 





Päikkäreiden aikaan äiti ehtii syömään ja milloin mitäkin, siivoamaan tai pesemään pyykkiä, mutta yleensä kuitenkin tehtyä kaikkea turhaa kuten katsottua hömppäohjelmia :D Ja täytyy myöntää, että aivan liian harvoin tulee itse nukuttua samalla :/ viime viikolla jopa päätin leipoa tytön nukkuessa, mikäköhän ongelma silloin oli :D yleensä syön nopeita lounaita, usein keittoja tai salaatteja. Nyt uutuutena olen hurahtanut pinaattiin, yksi tän hetken lempparilounaista on niinkin yksinkertainen kuin pinaattikeitto. Samoin kuvan pinaattifetapasta on ollut suosiossa. Toinen tämän hetken lemppari on avokado, jota syön yleensä salaatin joukossa. Pinaatti ja avokado kuuluvat molemmat niihin ruoka-aineisiin, joista en oikeastaan ole koskaan edes erityisemmin pitänyt. Raskauden aikanakaan mulla ei ollut mitään erityisiä mieltymyksiä, vaan ne ovat näin jälkikäteen tulleet. Mitkäköhän ihme imetysajan mieltymykset tässä on meneillään :D



perjantai 6. marraskuuta 2015

Syyspäivän vaunulenkki


Ihanaa marraskuuta! Tämä kuukausi alkoi poikkeuksellisen aurinkoisesti eikä sille tyypillisen harmaasti ja masentavasti. Tai sitten johtuu vain siitä, että olen nykyään aina valoisaan aikaan liikenteessä. Oi miten luksusta nämä aamupäivän ulkoilut, kun yleensä on tottunut kaikki syksyn valoisat ajat viettämään toimiston uumenissa ja nyt voi täysiä nauttia päivien valoisasta ajasta. En ole yhtään syksy- tai talvi-ihminen, mutta täytyy sanoa, että jotenkin sitä nauttii aivan eri tavalla tästä syksystä kun pääsee valoisaan aikaan ulkoilemaan eikä ole kiire minnekään. Oodi äitiyslomalle siis! :) Tässä yhtenä kauniina päivänä otin kameran mukaan vaunulenkille ja kuvasin vähän syksyisiä lenkkimaisemia. Kerron myös hieman omia kokemuksiani meidän Stokke crusi -vaunuista, nyt kun käyttökokemusta on hieman jo kertynyt. 













Täytyy sanoa, että kepein askelin voi todellakin lenkkeillä kun on noin hyvä menopeli työnnettävänä, ovat meinaan todella kevyet ja helposti kääntyvät. Eipä niitä oikeastaan mitään työnnellä edes tarvitse, sillä niin vähän tarvitsee niiden liikkumisen eteen vaivaa nähdä. Näin kaupunkilaiselle ja bussilla lähes päivittäin matkustavalle on tärkeää vaunujen helppokäyttöisyys, keveys ja liikuteltavuus. Tähän asti olen ollut todella tyytyväinen vaunuvalintaamme, niissä on meille juuri oikeat ominaisuudet. Saas nähdä millaiseksi vaunut osoittautuvat talvikäytössä. Myöskään vaikeakulkuisesta maastosta ei ole näiden kanssa käyttökokemusta kertynyt, mutta mielestäni nämä ovat enemmän kaupunkivaunut kuin maalle tarkoitetut. Crusit ovat juuri oikeat vaunut mukavuudenhaluiselle ihmiselle, joka haluaa päästä helpolla ja liikkumaan vaivattomasti. Vaunuun kun voi yhdistää turvakaukalon ilman mitään ylimääräisiä adaptereita, mikä tekee matkustamisesta ja kauppareissuista helppoa ja vaivatonta. Näiden ominaisuuksien lisäksi vaunujen korkeus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, vaunukoppa kun on korkeammalla kuin yleensä vaunuissa on totuttu, näin vältytään turhalta kurkottelulta sekä vauva myös näkee vanhempansa lähempänä. Niin ja sitten tietysti vaunujen tyylikkyys sekä helpost putsattavat pinnat... Ja mitä kaikkea vielä. Toivotaan, että toimivat talvellakin yhtä kivasti.




lauantai 31. lokakuuta 2015

Ristiäiset



Pari viikkoa sitten vietimme Livian ristiäisiä. Juhlat järjestimme Turun Katariinan Pappilassa oman kotimme ollessa aivan liian pieni parinkymmenen hengen juhlille. Pappila osottautui oikein nappi valinnaksi, sijainti vanhalla puutaloalueella ikkunasta näkyvine upeine maisemineen loi hienot puitteet juhlille. Vaikka paikka on aivan kivenheiton päässä Turun ydinkeskustasta opiskelija-asuntoloiden keskellä, niin silti pappilaan tultaessa välittyy rauhallinen ja oikeastaan jotenkin pysähtynyt tunnelma. Miten hienoa, että näin keskeiseltä sijainnilta löytyy jotain niin upeaa, täydellinen tällaisille pienille ja intiimeille juhlille. 









 Olin niin tyytyväinen, että minun ja sisarusteni aikoinaan käyttämä kastemekko oli säilynyt hyvin kaikki nämä vuodet, ainoastaan vaaleanpunainen ruusuke oli uusi lisäys mekkoon. Juhlien tarjoiluista vastasivat söpöisten kuppikakkujen ja pizzojen osalta oma kotileipurini eli rakas mieheni, voileipäkakun sekä täytekakun tilasimme Kakkumaa Viva La Cakestä. Voin vain suositella kyseistä kotileipomoa, jotkut ne vaan todellakin osaavat.

Kuten tarkkaavaiset alussa huomasivat, niin puhuin typyn sijaan nimellä Livia. Olen joskus aikoinani tuon nimen netistä bongannut ja ihastuin siihen, samoin Tomppa. Nimivalinta ei siis ollut vaikea. Emme ennen ristiäisiä kertoneet nimestä kenellekään vaikka arvailuja sateli jo useita viikkoja ennen ristiäisiä. Kukaan ei kyseistä nimeä arvannut. Eikä ihme, sillä Suomessa nimi ei niin yleinen olekaan, Ruotsin puolella sitä käytetään enemmän. Nyt sitten vaan odotellaan Ruotsiin pieniä prinssejä syntyväksi, prinsessa Livia kun sopisi täydellisesti ;)









Oikein hyvää viikonlopun jatkoa ja karmivan pelottavaa Halloweeniä! Saimme juuri Tompan kanssa idean, että voisimme pitää lasten Halloween kemut ensi vuonna, nyt kun ystäväpiirissämme alkaa olemaan jo ihan kivasti pientä väkeä :) 



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mitäs me bellat



Moi! Nyt on ristiäiset juhlittu. Palaan juhlatunnelmiin vielä, mutta ennen sitä pientä tarinaa Bellasta. Ennen ristiäisiä sovittelimme tytölle juhlamekkoa ja kesken sovituksen isi lähti hakemaan jotain asuun sopivaa. Kummastelin asiaa tovin, sillä en tiennyt yhtään mistä oli kyse. No, isi kaivoi piilostaan pienen hopeisen paketin. Aaww, isi oli ostanut tytölle lahjan - ajattelin. Avattuani paketin huomasin sisällä olevan kaksi sydänkorua, iso ja pieni. Siinä sitten selvisi, että isompi koru oli äidille ja pienempi tyttärelle <3








Bella 


Ystäväni, lemmittyni


Sydän ääneti kuiskaa,


olet kaunis




tiistai 13. lokakuuta 2015

Kiireinen kotiäiti, what?!



Heippa! Terveiset kiireen keskeltä. En tiennyt että jopa kotiäiti voisi tarvita kalenteria. Typy sylissä ja puhelin kaiuttimella on toisella kädellä kirjoitettu muistilappusia, jotka sitten löytyvät epämääräisesti sieltä sun täältä. Niin ja osa tietysti jo hukassa, ilmankos. Viikonloppuna pidettävät ristiäiset sekä monet muut erinäiset arkiset pienet jutut ovat vaatineet muistamista, tai sitten tämä mun maitopääni ei vain toimi yhtään :D no jokatapauksessa sitä kalenteria en ole hankkinut, luulisi ettei niitä muistettavia asioita jatkossa niin paljoa kerry. Näiden tehtävien keskellä on tietysti myös pyöritetty vauva-arkea sekä poettu huonoa omatuntoa, kun olen kerran pari tuntia ollut poissa. Kävin kampaajalla ja Tomi oli tytön kanssa. Hän kävi tyttöä näyttämässä työpaikallaan ja kuulemma oli naiset kimpussa. Siis ei Tomin, vaan vauvan :D ha, onpas mulla huumori valloillaan tänään :D 

No takaisin asiaan. Tästä parin tunnin erosta selvisin ihan juuri ja juuri. Oikeasti. Sillä ollessani kampaajalla päässäni vain pyöri, että miksi istun täällä kun minulla on pieni vauva kotona (joka on isänsä kanssa ja varmasti pärjää paremmin kuin minä). Kampaajakin oli vahvasti sitä mieltä, että jos en seuraavaksi pitäisi yli puolen vuoden taukoa hiusten leikkuusta. Että hupsista vaan. Tuon huonon omantunnon keskellä pystyin kuitenkin jotenkin rentoutumaan, ainakin näin jälkeenpäin on rentoutunut fiilis. Tuskin se pelkästään laitetuista hiuksista johtuu. Mietin, että miten ihmeessä pystyn ikinä olemaan kauemmin kuin tuon pari tuntia erossa pienestä neidistä esimerkiksi menemään joskus töihin. Kammottava ajatus. Ehkä tämä lapsen kasvaessa helpottaa. Kiva tällainen babyblues, mikäli tätä voi siksi sanoa. Kertokaa te viisaammat, jos jollain mammalla on kokemusta :) 

Että sellaisia mietteitä tänään. Nyt kun tyttö on muutamana yönä nukkunut jopa kuusi tuntea putkeen, niin rupeaa äitikin vihdoin tuntemaan itsensä virkeäksi. Ja nyt kun sanoin tämän, niin ensi yö menee varmasti parin tunnin unilla. Onneksi ristiäisiä varten on kaikki suht selvillä, asia joka tietysti on jäänyt viime tippaan on äidin vaatetus. Niin paljon olen  tytön juhlalookia miettinyt, että äidin juhla-asu on kokonaan unohtunut. En tiedä yhtään meneekö joku vanhoista mekoista päälle vai täytyykö suunnata vaatekaupoille. Tyttö nukkuu vielä toivottavasti hetken, joten nyt vaatekaapille sovittelemaan. Moikka! 








keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ihana Singapore



Viime viikon Singaporen GP toi väistämättä mieleeni ihanan reissumme Singaporeen. Olimme siellä nimittäin formulakisojen aikaan ja nyt tuo ihmeiden maa on pyörinyt mielessäni. Ajattelin täältä vauvatuoksuisen arjen keskeltä hetkeksi palata ikimuistoiseen matkaamme ja muistella Singaporen muutaman päivän visiittiämme. On sanomattakin selvään, että vain muutama päivä ei millään riitä kyseisen metropolin tutkimiseen. Monille kuten meillekin Singapore oli lentoyhteyksien vuoksi välietappina, mutta saimme silti onneksi kokea sen loiston tuon muutaman päivän aikana. Seuraavaksi täytyy mennä sinne ihan ajan kanssa. Koska reppureissulla olimme, niin hotellimme oli budjettimme vuoksi sieltä halvimmasta päästä. Oma suihku oli kuitenkin, mutta sijainti laitakaupungissa ei ollut todella mitään hulppeaa aluetta. No toisaalta tuli sitten sekin puoli nähtyä, en ehkä iltasella olisi uskaltanut ulkona yksin liikkua. Hotellimme oli kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päässä ja metrolla sieltä pääsi nopeasti ja vaivatta Singaporen ytimeen. 


Hotellin naapurustoa


Hassuja sienitaloja




Titanic vai ostari?


Singaporesta mieleen jäivät etenkin ruoka, maisemat, moderni infrastruktuuri, ekologisuus, uskomaton puhtaus ja vihreys, jonka huomasi jo heti lentokentällä. Suomeenkin voitaisiin ottaa oppia tuosta hienosta tavasta koristella julkisia tiloja oikeita kukkia käyttäen ja kieltää vaikka ulkona tupakointi ;) Puhtaudessaan Singapore näyttää ulkoa aivan kuin olisi sisätiloissa, sakkoa saa mun muassa purkan heittämisestä maahan tai metrossa syömisestä/juomisesta. Jotenkin uskomatonta miten tätä noudatetaan niin kurinalaisesti, koska pienellä noin Helsingin kokoisella alueella asuu kuitenkin Suomen asukasluvun verran ihmisiä, niin luulisi ympäristön olevan pikemminkin sekasortoinen ja likainen. Tähän vielä mainittakoon, että kyllä näiden kokemusten jälkeen kiinnitän Suomessa vielä kriittisemmin huomiota roskastamiseen. Yksi asia mikä saa minut lähes raivon partaalle, on kun näen, että autosta heitetään tien poskeen jotkut hesesafkan jätteet. Hohho.






















Takaisin aiheeseen. Itse lumouduin täysin etenkin Marina Bay Sandsin alueesta ja superpuista. Vaikka emme mitään hippejä olekaan, niin Gardens By The Bayn kasvihuoneet, kukkaloistoinen flower dome sekä sademetsäinen cloud forest tekivät todella vaikutuksen. Kyllä sai tällainen kasveista tietämätön tyyppi suu auki ihmetellä luonnon monimuotoisuutta. Esillä oli harvinaisia ja uhanalaisia lajikkeita, jotka kasvoivat vapaasti heille tehdyssä omassa ympäristössään ja ilmasto näin vaihtui eri alueilla kierrettäessä. Tämän valtavan lasikuvun sisälle on siis luotu simulaatio pilvimetsästä, ekosysteemiltään maailman rikkain ja uhanalaisin, jollaista löytyy ainoastaan tuhansien metrien korkeudelta vuoristoista Kaakkois-Aasian sekä Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisilta alueilta. Cloud Forestin vieressä toisessa lasikuvussa komeilee kukkaparatiisi flower dome, jossa tuhannet lajikkeet kilpailevat toinen toistaan värikkäämpinä. Gardens by the bay onkin viimeisin Singaporen suurista hankkeista, siinä luonto ja ekologinen teknologia yhdistyvät upeasti. Superpuiden tarkoitus ei ole pelkästään ilahduttaa turiseja, eikä niitä kutsuta superpuiksi vain 50 metrin kokonsa takia, vaan niillä on ekologinen tarkoitus. Puut keräävät sadevedet sekä valoenergiaa kasvitieteellisen puutarhan  käyttöön. Lisäksi ne toimivat kasvihuoneiden ilmanvaihtokanavina. Singapore on upea malliesimerkki siitä, miten pieni valtio voi rakentaa jotain näin menestyksekästä yhdistäen luontoa ja uutta teknologiaa. Koko valtio on aivan kuin jostain eri planeetalta.

 Hippitouhujen lisäksi kävimme myös ihmettelemässä Orchard roadilla, josta olisi voinut ostaa vaikka mitä, mutta mehän emme näin alkumatkasta viitsineet täyttää rinkkoja shoppailemalla. Singapore on myös tunnettu kulinaarisuudestaan ja kaikki ruoka mitä noina päivinä ehdimme nauttia, olikin aivan taivaallista. Saimme myös maistaa ihan valehtelematta maailman parasta hampurilaista, koko burgerin sai leivästä alkaen itse suunnitella. Singaporesta jäi hieman harmittamaan, että emme ehtineet Chinatownia ja Littleintiaa kuin vilaukselta näkemään. Seuraavaan kertaan sitten. Yhden ainoaan järjestettyyn retkeen päätimme osallistua, nimittäin vierailulle Singaporen eläintarhaan. En yleensä ulkomailla eläintarhoissa käy, johtuen eläinten huonoista oloista. Singaporen eläintarhaa sanotaan maailman parhaaksi ja siellä kasvatetaan uhanalaisia eläimiä kuten esimerkiksi nenäapinoita, sekä siellä on myös ollut menestyksekäs orankien kasvatusohjelma.  Tietysti parasta se, että eläimet saivat elää isoilla aluilla vapaana, eikä häkeissä. Sanomattakin  selvää tietysti on, että leijonat ja muut eivät turistien seassa vapaana olleet. 







Sentosan saarella kävimme myöskin, aivan upea paikka. Aktiviteetteja olisi ollut tarjolla vaikka mitä, kuten Universal Studiot, jonka edessä me vain tyydyimme poseeraamaan. Ajanpuutteen vuoksi keskityimme vain saaren kiertelyyn ja drinksuilemaan rannassa. Ei huono vaihtoehto sekään :)