sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Pikkuneidin kesäharrastukset


Heippa! Linjoilla vihdoin! Itseasiassa kirjoitin juuri pitkän postauksen yhden kokonaisen elokuvan ajan, mutta julkaisen sen vasta huomenna. Kerrankin tulossa ihan ajatuksia, eikä vain tätä perus hölynpölyä :D Meillä on täällä vähän kaikenlaista tekemistä ollut, mutta asunto ei vieläkään ole myynnissä... Plaah. Välittäjä on kyllä käynyt, mutta niin järkyt välityspalkkiot, että päätimme ensin kokeilla myydä itse. Katotaan meneekö kaupaksi, toivottavasti. Niin ja uuden asunnon tilanne ei myöskään ole edennyt, nyt on jotenkin tullut hirmu vähän mitään kivoja myyntiin.







Seuraavaksi juttua meidän neidin kesäharrastuksesta. Olemme nimittäin käyneet Kupittaan Seikkailupuistossa värikylvyssä. Maalaaminen on ollut oikein mukavaa, Livia on viihtynyt, vaikka suurin osa "maalista" päätyykin suuhun. Maalaaminen on myös ädin mielestä hauskaa. Saa hyvät naurut, kun taiteilija pääsee kunnolla vauhtiin. Värikylvyn ideana on värin moniaistiminen, kokemuksellisuus ja elämyksellisyys sekä vauvan ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Värikylpyä voisi ihan hyvin harrastaa kotonakin, mutta porukassa kaikki on kivempaa. Livia tykkää hirveästi seurata muita ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin. Näillä ryhmäharrastuksilla on niin moninaiset hyödyt, se esimerkiksi vähentää vierastamista. Livialla ei muutenkaan ole pahoja vierastamisia ollut ja ne vähäisetkin ovat lähteneet mitä enemmän on ihmisiä nähty. 






Värikylpytunti alkaa virittäytymisellä päivän väreihin ja muotoihin, tuolloin maaleja ei vielä käytetä. Virittäytyminen kestää puoli tuntia ja maalaus toisen puoliskon. Värikylvyn "maalit" on valmistettu ruoka-aineista ja elintarvikkeista esimerkiksi erilaisista marjoista kuten mustikasta ja ruoka-aineista käytetään muun muassa perunajauhoa. Oikeastaan vain yhden negatiivisen jutun olen värikylvyn seurauksena huomannut. Nimittäin kun värikylvyssä käytetään maaleina esimerkiksi marjoja, joita Livia syö normaalistikin kotona, niin tuntuu, että myös kotona marjaruokailu yltyy maalaamiseksi. Marjat ovat helppoa sormiruokaa, mikä on tietysti aika soittaista puuhaa jo itsessään. Olen kuitenkin yrittänyt Livialle opettaa, ettei ruokailuhetki saa mennä leikiksi. Jotenki tämä on ristiriidassa värikylvyn kanssa, kun siellä tietysti asiaankuuluvasti sotketaan luvan kanssa, tai siis maalataan ;) Livia on varmasti hämillään, että miksi samojen marjojen kanssa ei saa sotkea kotona, mutta muualla saa. Tai en tiedä, mutta ainakin marjaisat välipalahetket ovat kotona olleet entistäkin sottaisempia. 






Värikylpy vaikuttaa olevan aika suosittu harrastus. Yritin joskus puolisen vuotta sitten saada Liviaa värikylpyryhmään, mutta tuloksetta. Tuo kuten muutkin lasten tai vauvojen harrastukset ovat aika suosittuja ainakin täällä Turun seudulla. Harrastuksista puheenollen, olisin kovasti halunnut Livian muskariin syksyksi. En kuitenkaan ollut skarppina ilmoittautumisten kanssa ja nyt näyttäisi siltä, että ryhmät ovat täynnä. Pariin paikkaan meinaan vielä soittaa, josko ryhmään mahtuisi.

Olisi kiva kuulla mitä teillä muilla harrastetaan ja saa kertoa vinkkiä harrastuksista täällä Turun seudulla. 
Palataan huomenna vähän vakavammissa asioissa.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kohti taaperoikää


Nyt se sitte todella iski, mun vauva ei ole enää niin vauva, vaan enemmänkin taapero. Kävimme viikko sitten silittelemässä ja tuoksuttelemassa muutaman viikon ikäistä vauvaa ja Livia näytti tietysti niin isolta tytöltä hänen vieressään. On Livia isomainen jo myös käytökseltään, hän  on muuttunut oikein neidiksi ja välillä saa aika tavalla taistella joistain asioista. Seuraavaksi lisää siitä, sillä nyt tulee pariin kertaan toteutettu kuukausikatsaus. Tämä on muuten osoittautunut kivaksi jutuksi itselle, sillä ihan näin tarkasti ei tule vauvakirjaan kirjoitettua.









Livia 10 kk:

-konttaa ihan joka paikkaan ja kaikkialle hirveetä vauhtia

-pyrkii ylöspäin. Nousee seisomaan tuen löydettyään, etenkin sohvapöydän ääressä. Pöydällä ei voi enää pitää mitään, mitä ei halua päätyvän pieniin käsiin

-kuuminta hottia on kirjojen, lehtien ja muuten vaan kaiken paperisen materiaalin syöminen/pureskelu

-Huivileikit ovat edelleen in ja nyt huiveja kuljetetaan niskan takana tai se päässä yritetään kontata sokkona 

-noukkii lattialta kaiken mahdollisen ja laittaa minnekäs muuallekaan kuin suuhunsa







-Äidin meikit kiinnostaa ja meikkipussin tai käsilaukun purkaminen on yksi kivoimpia juttuja

-On hienoa, miten noin pieni osaa myös keskittyneesti leikkiä yksin. Hän höpöttää leluilleen yleensä nostellen leluja kävelyvaunuun ja sieltä pois, kunnes äiti ottaa kameran esiin ja keskittyminen katoaa.

-monet ihmettelevät Livian rauhallisuutta. Hän ei olekaan ikinä ollut mikään kitisijä tai vouhottaja, hänellä on vauvaksi hyvät hermot. Helppo lapsi. Mutta! rauhallisuus on nykyään ehkä enemmän vieraskoreutta tai jännitystä, sillä muun muassa eilisen kiljunnan jäljiltä äidin korvissa soi. Uutena juttuna on nykyään kovaa vauhtia konttaaminen ja siinä samalla kiljua täysillä.

-edelliseen jatkoksi, että äidille ja isille (enimmäkseen äidille) osoitetaan mieltä, etenkin jos jotain on juuri kielletty tekemästä. Omaa tahtoa neidiltä kyllä löytyy. 








- jahtaa Jesper -kisua entistä enemmän, mutta on oppinut hieman nätimmin lähestymään sitä

-tulee perässä minne vaan äiti menee

-"avustaa" pyykkien laitossa, sekä kokee avun olevan tarpeen myös astianpesukonetta täytettäessä

-syö ruokia aika isoja määriä, joskus tuntuu, että Livia syö enemmän kuin minä. Välillä on päiviä, jolloin neiti haluaisi vain sormiruokailla ja heitellä suuremman osan ruoasta lattialle

-osaa juoda nokkamukista pitäen siitä itse kiinni

-yrittää laittaa sukkia jalkaan ja vaatteita päälleen

-ymmärtää kun häntä kielletään jotain tekemästä