2 vuotta sitten

oli meidän kauan odotettu, tärkeä päivämme, hääpäivä. Niin se aika vaan menee, vaikka tuntuu kuin se päivä olisi ollut eilen. Muistan hyvin hääaamun ja sen suunnattoman jännityksen kun astelin alttarille ja sen hetken kun kohtasin mieheni alttarilla ja hän kuiskasi korvaani: "olet kaunis" <3 Tänään onkin sitten ollut hyvin erilainen aamu, olo ei ole kovin kaunis saatika hehkeä. Tosin yhteisenä tekijänä hääpäivään on jännitys, nimittäin, että selviääkö mun luut ehjinä :D kyllä on sadellut sellaisia potkuja taas, etten ole lainkaan varma onko kaikki palikat kohdillaan. Muutoin ei ole mitää tuntemuksia siitä, että synnytys lähenisi. Parin yön takaiset supistuksetkin ovat hatara muisto vain. Ei niin mitään tuntemuksia, vaikka eilen pesin ikkunatkin ihan raivolla...oikeasti. Sen jälkeen saunaan. Ja ei niin mitään, tyttö vain käänsi kylkeään. 

Koska en oikeastaan jaksa keskustella, siitä mitä täällä ei tapahdu, niin palataan vielä muistelmiin. Selasin nimittäin instagramista kuvia vuoden päähän ja hääkuvan lisäksi silmiini osui muitakin kuvia elokuulta. Täytyy sanoa, että tuo instagram on kyllä todella kiva paikka muistin virkistämisen kannalta. Ikäänkuin päiväkirja. Kuvat ovat arkipäiväisiä ja teksteineen niihin hetkiin ja tuntemuksiin on helppo palata. Vertailinkin miten erilaisia, mutta jännittäviä elokuut viimeiseltä kahdelta vuodelta ovat olleet. On jännitetty häitä, suurta matkaa ja nyt vauvaa. Ensi vuonna sitten onkin taas ehkä aivan erilaiset jännitykset, kuten vaikka 1 wee synttärit <3

Pumpulihääpäivä

Meillä oli eilen ensimmäinen hääpäivä! <3 Aivan uskomattoman nopeasti on vuosi mennyt, ei uskoisi että alttarille astelusta on todella jo vuosi aikaa. Mitään koko viinkonlopun kestävää hääpäivän juhlintaa meillä ei ollut tiedossa. Näin muutama viikko ennen reissun alkua ei aikaa tunnu juuri olevan mihinkään ylimääräiseen. Kaikki viikonloput ovat täynnä ohjemaa milloin ketäkin ystävää ja sukulaista nähden. Vietimme siten tämänkin viikonlopun, mutta olimme kyllä luvanneet toisillemme, että hääpäivän kunniaksi pyhitämme edes hieman aikaa. Niin heti eilen Turkuun päästyämme suuntasimme lempiravintolaamme illalliselle. Hyvää ruokaa ja kuohuvaa sekä oma aviomies vierellä, täydellistä <3

Illallisen jälkeen pyöräilimme kotiin ja jännittyneinä kaivoimme vaatehuoneen perältä esiin häissä saamamme aikakapselin. Istuimme lattialle ja yksi lappunen kerrallaan luimme meille jätetyt viestit. Emme tosiaan tienneet aikakapselin sisällöstä ennalta mitään ja reaktiot olikin sen mukaiset. Voi sitä mieleen tulvivien muistojen määrää, naurua ja hieman kyyneleitäkin. Lappuset sisälsivät kysymyksiä, niissä kysyttiin muun muassa mistä vieraat tuntevat hääparin, kummankin parhaita ominaisuuksia sekä ennustettiin hääparin elämää viiden vuoden päähän, myös ensimmäisen lapsen nimeä arvailtiin. Olimme yllättyneitä, miten vieraat olivat jaksaneet nähdä vaivaa pitkiinkin tarinoihin. Niin ja miten hyvä muisti joillain on! Ajattelimme liittää aikakapselin lappuset vieraskirjamme jatkeeksi. Näitä on varmasti vuosien päästä ihana lukea.

Lyhyt häämekko in action

Kahden häämekon pitämisestä on blogeissa aina aika ajoin keskusteltu. Päätinkin nyt meidän hääjuttuihin vielä sen verran palata, että kerron oman kokemukseni toisen häämekon tarpeellisuudesta. Ennen hääpäivää ajattelin, että tulikohan tehtyä turha ostos lyhyen mekon suhteen. Mielessäni pyöri ajatukset: raaskinko vaihtaa varsinaista häämekkoani pois ja jaksanko edes mitään vaatteenvaihtorumbaa suorittaa kesken juhlan. Mutta olinkin epäilyksineni väärässä. Varsinaista häämekkoani pidin kyllä tyytyväisenä lähes koko päivän, vasta bileiden villiintyessä koin hyväksi vaihtaa "vapaalle", lyhyeen mekkoon. Voi että mikä tunne olikin kun paino ihan kirjaimellisesti lähti vartalolta ja olo oli lyhyessä mekossa kuin alastomalla. Itselläni kun varsinainen häämekko oli olkaimeton, niin kannoin mekkoa kokonaan ylävartalolla. Tuota asiaa ei muuten välttämättä tule häämekkosovituksessa ajatelleeksi, koska eihän se paino siinä vielä sovittaessa tunnu. Niin ja kaikille yyberbilettäjillä plussana lyhyessä mekossa tietysti kunnon moovsien mahdollisuus ;)

Näköjään tämän morsiamen juhlalookiin kuului myös ilman kenkiä viilettäminen.
Ja peukut myös tolle mun ryhdille.

Kuten olen aiemmin blogissa kertonut, niin lyhyen mekkoni tilasin Jenjenhousesta . Suosittelen lämpimästi tuota nettikauppaa! Tuotteissa on todella hyvä hinta/laatusuhde ja tuotteet tulevat huolellisesti pakattuina perille. Jenjenhousesta saa myös vaatteita tilattua omien mittojen mukaan. Se on suuri plussa! Vilkaisinkin juuri heidän tarjontaansa ja vaikka mitä ihania uutuuksia oli taas tullut. Nyt vaan joku kiva voisi järkätä juhlat, niin saan syyn hankkia uuden ihanan mekon ;) 

Tässä tällainen lyhyt postaus aiheesta ja nyt onkin viikon ensimmäisen treenin aika! Oon muuten urheasti jaksanut 5 kertaa viikossa urheilla plus pyöräily töihin. jipii! saas nähdä kuinka kauan tätä kestää. 

Mutta nyt urheilemaan! Energistä viikkoa! :) 

Lahja anopille

Haluan teille täällä blogissa kertoa yhdestä antamastani joululahjasta. Annoin anopilleni tänä jouluna aivan erityisen joululahjan, nimittäin kiitoskorun. Näitä kaiverrettuja kiitoskoruja käytetään paljon vanhempien, kaasojen ja muiden avustajien kiitoslahjoina häissä ja siitä sainkin idean joululahjaksi. Anoppini piti häissämme hienon ja tunteellisen puheen, josta hän oli meille teettänyt myös taulun. Puhe oli tehty kauniisti runon muodossa, lauseiden alkukirjaimet muodostivat tekstin "T:n ja A:n häitä kun vietämme nyt". Tämä häälahja on aivan ainutlaatuinen ja onkin päässyt paraatipaikalle kodissamme <3 julkaisen puheesta blogiin vain pienen palasen, niin henkilökohtainen se kuitenkin meille on.

Pieni pätkä anopin puheesta <3

Anoppi oli rannekkorusta ja etenkin kaiverruksesta tietysti yllättynyt. Hän jaksoi halailla ja kiitellä minua pisin päivää. Rannekoru on Snö of Swedenin , heidän koruissaan on tosi hyviä kaiverruskohtia. Tämä vinkkinä esimerkiksi teille häiden kiitoslahjoja miettiville :)

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2014!

Kahvitus ja herkkubuffet

Voisin ansaita jonkun hitauspalkinnon tästä mun tahdista käydä näitä hääpostauksia läpi. Toisaalta häistä on kiva kirjoittaa näin myöhemmin, niin pääsee taas kivasti hääfiilikseen. Viime viikonloppuna muistui elävästi mieleen, miten ihana ja ikimuistoinen hääpäivämme oli, eikä pelkästään meille vaan myös läheisillemme. Ihanaa kuulla vielä näinkin monen kuukauden jälkeen kiitosta ja kehuja häistämme <3

Meidän hääkakkumme loihti kakkutaituri Marjon HerkkuKakku. Kakku oli vinokakku -tyylillä ja makuna mango-passion-ananas. Tykkäsin kovasti tuosta täytteestä. Tuossa kakunleikkuu -kuvassa näyttää siltä kuin polkaisu olisi käynnissä... No ei ollut :) Kakkua oli hieman vaikea leikata ja keskityin niin, että unohdin polkaista. Kysyin sulholta myöhemmin miksi hän ei polkaissut, ei häntä kuulemma kiinnostanut :D haha, taitaa mies tietää kuka täällä määrää ;) Hääkakun lisäksi tarjoilimme kahvituksen yhteydessä herrasväen pikkuleipiä sekä minikuppikakkuja samaiselta Marjolta tilattuna. Makuina vanilja, sitruuna ja suklaa. Sitruuna oli mun ehdoton lemppari! Nam! Itseasiassa otettiin näitä kuppikakkuja häämatkalle eväiksi ;)

Iltapalana tarjoilimme herkkubuffetin. Niin kuin ehkä muistatte, niin stressasin ruokaisan iltapalan puuttumista häistämme. Näin myöhemmin ajateltuna, tällainen bilesyötävä toimi oikein hyvin. Buffettiimme kuului poppareita, sipsiä, ruiskeksejä, dippejä ja erilaisia makeisia. Pelkoni karkkien loppumisesta osoittautui myös turhaksi, itseasiassa viime viikonloppuna söimme viimeiset buffetkarkit. Poppareille olimme ostaneet mun lemppari mausteita, eli finnkinon popparimausteita. Niitä on ehdottomasti oltava kotonakin popparihimon iskiessä ;)

Kuvat: Joonas Salo ja häävieraat

Kattaus ja ruokailu

Mielestäni häissä yhtenä kohokohtana on ehdottomasti ruokailu. Vai onko joku eri mieltä? ;) Nyt siis seuraa meidän häiden makoisat murkinat. Niin ja koska heti asiaan pääseminen on tietysti kovin vaikeaa, niin kerron ensin kattauksesta. Buffetpöydässä huomioni kiinnittyi heti ensimmäiseksi näyttäviin kukka-asetelmiin. Helmirannan juhlapalveluun kuului buffetpöydän koristelu ja kukkien hankkiminen, joten meillä ei ollut niistä etukäteen mitään tietoa. Olimme varautuneet paljon yksinkertaisempaan kuin mitä lopputulos oli. Näissä buffetpöydän kukka-asetelmissa on samoja kukkia kuin meidän pöytäkukissa muutenkin oli, hortensiaa, renate -ruusua ja harsokukkaa.

Sitten vihdoin siihen ruokaan. Mun läheiset tietävätkin, että olen aikamoinen herkuttelija tai pikemminkin syöppö. Ravintolaillallisella olen yhden jos toisenkin kerran syönyt mieheni annoksesta loput kun hän ei ole enää jaksanut. Tällä pienellä tarinalla halusin pohjustaa sitä, että ehkä ette ihmettele ravintolapäällikön kommenttia meidän suunnittelemasta häämenusta. Kommentti meinaan oli: " Kyllä te nämä kaikki saatte jos haluatte, mutta tarvitaanko ruokaa todella näin paljon?". Että semmosta :) ja vastaus oli tietysti että tarvitaan! :) Halusimme tarjota häissämme monipuolisen ja herkullisen menun ja siinä kyllä onnistuimme. Tässä meidän herkut:

Toivottavasti saatte tekstistä selvää, en saanut kuvaa tämän enempää lähemmäksi

  

Vaikea pistää näitä ruokia järjestykseen, etenkin tuo siika (kirjoitin tähän ensin "vaalea kala" :D ) oli todella hyvää. Meille ehdottomana ykkösjuttuna oli, että kasvissyöjät on otettava hyvin huomioon. Hääpäivänä minä kuitenkin hiukan hämäännyin menun "juurespaistoksesta", se kun oli juurekset lihan seassa, eli ei ihan kasvissyöjille menevää. No onneksi olimme tilanneet yhtenä lämpimänä ruokana täytetyt paprikat kasvissyöjille.

Hui miten tulikin nälkä tätä kirjoittaessa, nyt lounaalle! Hyvää viikon jatkoa teille! 

She's mine

Tarkkasilmäiset saattoivatkin huomata edellisessä postauksessa jotakin ihmeellistä mieheni kengänpohjissa ;) Ennen häitä kerroin, että minun "jotain sinistä" edustaa häissä kenkätarrat ja samalla hankin tarrat myös miehelleni, tosin eri tekstein.

Hitsit kun emme muistaneet sanoa kuvaajalle kenkätarroista tarpeeksi ajoissa, meinaan alttarikuvat kenkätarroilla jäi puuttumaan. No mutta onneksi kenkätarrat tuli kuviin kuitenkin ikuistettua. Lisäksi meidän hääbingossa (tästä lisää myöhemmin) oli yhtenä kohtana Morsiamen "jotain sinistä vilkkuu" -kohta :) Joten yhden jos toisenkin kerran jouduin kengänpohjia "vilauttelemaan" ;)

Tää alempi kuva on otettu mun sulloutuessa hääautoon, kengät on tässä oikein päin eli tarrat näkyy väärinpäin. Mua naurattaa nää multaset kengät :D 

Ravintolahäät ja kaunis Helmiranta

Heippa!

Pahoittelut kun olen taaaas laiminlyönyt blogia. Tarkoituksenani on kuitenkin hääpäivästämme vielä täällä kirjoittaa, kiinnostaa teitä tai ei ;P Ajattelin nyt kertoa vähän juhlapaikastamme Helmirannasta ja puhua ravintolahäiden puolesta, mikäli joku teistä Helmirannassa tai muissa a-oikeudet omaavassa juhlatilassa suunnittelee häitä viettävänsä. Ravintolahäät jakaa paljon mietteitä hintansa puolesta, mutta moniin muihin juhlatiloihin nähden esimerkiksi Helmirannassa juhlatilasta ei makseta erillistä vuokraa vaan koko hinta määrittyy menun hinnan mukaan, eli hinta vaihtelee paljon. Menun saa halutessaan pelattua halvemmalla ruoalla alemmaksi. Kokonaishintaan eli menunhintaan kuuluu ruoan lisäksi täysi palvelu, pöytien, liinojen  ja halutessaan myös koristeiden laitto, buffetpöydän kukat, maljakoiden/tuikkukippojen lainaus ja peräti pöytäkukkien haku kukkakaupasta ja tietysti henkilökunta. Näin ajatellen voi säästää jo huomattavan summan kun ei tarvitse kaikkea maljakoista lähtien ostaa ja häiden aattona kaikki apu on ehdottomasti tarpeen. Meitä helpotti suunnattomasti, että ostamamme kaitaliinat oli henkilökunta leikannut ja asetellut valmiiksi pöytiin kun menimme koristelemaan. Häitä järjestäessä on hyvä miettiä mitä on valmis häiden eteen tekemään ja mistä on valmis maksamaan, näin jälkeenpäin mietittynä en olisi mitenkään voinut kuvitellakaan tekeväni esimerkiksi ruokia itse häihin. Onnittelut vaan niille kaikille morsioille, jotka siihen pystyvät! Ravintolahäissä ongelmaksi tulee yleensä alkoholin ostaminen, suomalaisissa häissä suurin huolenaihe kun on "kunhan alkoholia riittää". Meillä juomaa oli ostettuna alkuskumpan lisäksi 3 kaatoa viiniä tai muuta alkoholia ja myöhemmin illalla boolia 35 litraa. Tämä osoittautui meille parhaaksi ratkaisuksi. Tästä muuten sen verran, että boolin ostaminen on huomattavasti järkevämpää (hinta-vahvuussuhde) ravintolahäissä kuin irtonaisten alkoholijuomien ostaminen. 

Hääparia odotetaan

Onnittelumalja

Halaukset <3 Aika suurieleiset liikkeet mulla :D 

Kaasot ja maisema <3

Saapuessamme juhlapaikalle olivat vieraat kerääntyneet suunnitellusti ulos. Onnittelumaljat ja kättelyn tai siis halaukset pidimme terassilla, siitä sitten sujui siirtyminen luontevasti sisätiloihin odottamaan ruokailua. Kuten kuvista näkee, niin ei voi kyllä liikaa maisemaa hehkuttaa. Itse olen lapsuuteni juuri näissä mökkimaisemissa viettänyt <3  Helmiranta on etenkin kesähäihin mitä parhain juhlapaikka, iso terassi upealla näköalalla luo hienot puitteet häille ja muille juhlille. Tällainen paikka ei mielestäni kovin paljoa koristeitakaan vaadi. Luonnonkauniissa saaristomaisemassa on itsessään jo niin paljon kaikkea kaunista ja koristeellista, päädyimmekin koristelemaan ulkotilaa hyvin yksinkertaisesti. Sinne tänne pieniä ilmapallorykelmiä ja Helmirannan väki lisäsi ulkopöytiin kynttilät sekä vilttejä iltaa varten. Muuta ei mielestäni kaivattu. 

Ettehän kopioi kuvia, kiitos! (Kuvat Joonas Salo ja Henkka - kaveri :) )

Meidän potretit

Pahoittelut vaihteeksi blogihiljaisuudesta. Tuntuu, että päivät menevät jotenkin tosi nopeasti. Nyt ajattelin kertoa vähän meidän potreteista tai pikemminkin kuvat saavat kertoa :)

Kirkosta suuntasimme tosiaan suoraan kuvaukseen. Otimme kuvia ensin ihanassa Vanhassa Raumassa ja sen jälkeen meren äärellä vanhempieni mökillä. Kuvauksessa meni matkoineen noin tunti, vaikka olimme varanneet siihen 1,5 tuntia. Jouduimmekin hieman venailemaan, jotta viimeiset häävieraat ehtivät juhlapaikalle ennen meitä. Parempi niin päin, sillä ehdimme sulhon kanssa hetken hengähtää eikä vieraat joutuneet odottelemaan. En muista olenko täällä kertonut, mutta laitoimme kutsuihin kaksi aikaa, vihkiajan ja ajan juhlien alkamiselle. Suosittelen tätä lämpimästi, mikäli kuvaus on vasta vihkimisen jälkeen. Tällä tavoin vieraat välttyvät suurimmalta odottelulta, ehtivät tarvittaessa käymään kotonaan, yöpyjät tutustumaan mökkeihinsä tai ehtivät käymään drinksuilla ja nauttimaan ihanasta kesäauringosta... Näin siis meidän häissä. Päiväkuvien lisäksi otimme auringon laskiessa kuvia Helmirannassa. Emme ole vielä valinneet kuvaa/kuvia kiitoskorttiin, joten en täällä blogissa ihan niitä meidän mielestä parhaimpia otoksia julkaise. Tässä nyt kuitenkin muutamia kuvia.

Kiitokset kuvista Joonas Salolle! 

Otimme yksittäiskuvat myös, tässä tämä jo instagramissakin nähty kuva

Timantit on ikuisia

Heippa!

Pahoittelut niille, jotka juuri klikkasivat itsensä blogiini luullen, että täällä on aiheena Cheek ;)

Muistin juuri, etten ole täällä blogissa julkaissut kuvia mun vihkisormuksesta. Sormuksen tosiaan suunnittelin itse (tai no yhdessä sepän kanssa), sormuksen toteutti Niko kultasepänverstas Aitokullasta. Olen tuosta Aitokullasta aikaisemmin täällä blogissa maininnutkin. Suosittelen lämpimästi kyseistä paikkaa, taitavia seppiä ja sormuksissa on hyvä hinta-laatusuhde.

Tadaa! Tässä vihkisormukseni. Tämä ensimmäinen kuva on ihan mun lemppari, koska siinä näkyy sormuksen yksityiskohdat. Taidokasta käsityötä kerrassaan! Sormus on valkokultaa 14k , tuon keskiosan reunat ja pohja on hieman sellaista röpelöisempää valkokultaa. (Juu ei mitään ammattisanastoa, pahoittelut :D ). Timantit: 0,24ct W/Vs ja 2x 0,05ct W/Vs. Timanttien seurana on erikokoisia valkokultahelmiä.

Mikäli teissä lukijoissa on sormuksen teettämisestä kiinnostuneita, niin kerron nyt hieman omasta kokemuksestani. Sormuksen teettäminen lähtee tietysti asiakkaan toiveesta, mukaan voi ottaa vaikka kuvan mieleisestään sormuksesta. Seppä aloitti suunnittelun ihan käsin paperille piirtämällä ja siinä sitten yhdessä ideoitiin. Tuolla Aitokullassa käytetään modernia 3D-tekniikkaa, josta asiakas saa itselleen tarkan kuvan sormuksesta ennen kuin varsinaisesti sormusta lähdetään tekemään (ks. ensimmäinen kuva). Kuvan nähtyä voidaan muutoksia helposti vielä tehdä, itseasiassa minun sormukseni röpelöiset reunat syntyivät vasta myöhemmin suunnittelun edetessä.

Seppä oli tehnyt minulle kolmen eri hintaluokan ehdotusta sormuksesta. Lähinnä sormuksen koko hieman muuttui eri vaihtoehdoissa, johtuen timanttien koon ja laadun muuttamisesta. Sormuksen hintaan vaikuttaa pääasiassa timantit, niiden koko ja laatu. Puhtaat timantit, eli ne kirkkaimmat joissa ei ole tummumia ovat tietysti kalliimpia ja ne näyttävät pirun hyvälle sormuksessa.  Timanttien valinta oli mun ihan lempparivaihe suunnittelussa, bling bling! ;) Jos ollette yhtään niin harakoita kuin minä, niin kannattaa koittaa pitää joku tolkku timanttien valinnassa ja ottaa mies mukaan timanttien valintaan. Timantit meinaan oikeasti sokaisevat ja voin kertoa, että jos ei mieheni olisi ollut mukana toppuuttelemassa, niin kyllä timantit olisivat vieneet minut mennessään. Aitokullassa käytetään timantteja eettisesti luotettavilta suomalaisilta toimittajilta, eli ei mitään veritimantteja. Ennen sormuksen varsinaista tekoa asiakas saa myös nähtäväkseen vahamallinnoksen sormuksesta, johon sitten voidaan timanttejakin mallailla ja näin asiakas pystyy hahmottamaan kokonaiskuvaa sormuksesta.

Tässä vielä plussia sormuksen teettämisestä:

+ itse suunniteltu, uniikki sormus

+ laadukkaat/puhtaat timantit

+ eettisyys, ei veritimantteja

+ taidokas käsityö 

+ hyvä hinta-laatusuhde

+ sormuksessa takuu

+ sormuksen mukana yksilöidyt laatutiedot 

+ pääset tustumaan sormuksen suunnitteluun ja tiedät mitä ostat.

Huom! Yllämainitut perustuvat nimenomaan omaan kokemukseeni ja tietooni juuri kultasepänverstas Aitokullasta. 

Näin tahdoimme

Nyt seuraa jatkoa meidän hääkertomukselle ja vuorossa vihkiminen. Tätä oli jotenkin vaikea kirjoittaa tänne blogiin, sen verran henkilökohtaista kuitenkin.

Koska tuo meidän kirkolle saapuminen oli aikast kiireistä, niin en ehtinyt juurikaan jännittämään. Vasta saapuessamme kirkon eteiseen ja pysähtyessäni kunnolla, tunsin miten jännitys valtasi minut. Jännitin niin paljon, että ihan tärisin. Johtui varmaan tosiaan siitä, että jännitys ei tullut pikkuhiljaa vaan se tuli ihan ryminällä. Kirkon eteisen ovien avautuessa ja Prinsessa Ruususen lähtiessä soimaan olin jo varma, että pyörryn siihen paikkaan. Keskityin niin kovasti siihen, etten vaan itkisi kun en kuvauksessa halunnut näyttää itkeneeltä.

Jännittyneenä kävelin isäni käsipuolessa kohti alttaria, hymyilin vieraille sen mitä pystyin. Lopulta näin oman ihanuuteni kävelevän meitä vastaan hänkin jännittyneesti, mutta söpösti hymyillen. Kun viimein sain mieheni kädestä kiinni muistan puristaneeni siitä kovasti ja mieheni katsoi minua sanoen: "olet todella kaunis." Tämä ei suinkaan auttanut yrityksiäni olla itkemättä, niin täynnä rakkautta <3 

Pappi puhui hyvin, hän puhui oikeasti meistä ja meidän pitkästä yhteisestä taipaleestamme. "Silloin kun T tapasi A:n 10 vuotta sitten, hän oli itsevarma siitä että tuo tyttö on hänen." <3 Kirkossa yksi bestmaneista luki ensimmäisen Koristolaiskirjeen 13 luvun. Tämän lisäksi lauloimme yhden virren ja vihkitoimituksen loputtua saimme kuulla kaunista laulua, biisinä Stellan häävalssi. 

Tahdon sanojen lisäksi lausuimme papin perässä sormusvalat. Mietimme ensin, että opettelisimme ne ulkoa, mutta onneksi päädyimme lausumaan valat papin perässä. Minä en siinä paniikissa olisi niitä kuitenkaan muistanut.

Tässä sormusvalamme:

Minä rakastan sinua, ..........
Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi
ja olla sinulle uskollinen.
Merkiksi otan sinulta (annan sinulle) tämän sormuksen

Mieheni oli yllättäen minua enemmän paniikissa ja hän hieman sekoilikin sanoissa. Tuohon "uskollinen" -kohtaan hän nimittäin sanoi "uskonnollinen" ja voi että minulla oli naurussa pidättelemistä :)

Ja matka jatkui Hakanpään trumpettisävelmän saattelemana onnellisesti avioparina <3

Vinkkejä onnistuneeseen hääpäivään

Heippa!

Vinkkejä onnistuneeseen hääpäivään on jaettu muissakin blogeissa ja näin ajattelin nyt itsekin tehdä. Jatkan kyllä kertomuksia ihanasta hääpäivästämme, mutta ajattelin nyt tähän väliin kirjoittaa muustakin.

1. Tee selkeät ohjeistukset hääpäivän avustajille

Tätä ei voi tarpeeksi kuuluttaa! Jotta vältytään epäselvyyksiltä ja hääpäivä etenee ongelmitta on hyvä jakaa ihan paperiohjeistukset kaasoille, bestmaneille ja mahdollisesti muille hääpäivän avustajille. Tämä voi jonkun mielestä olla liioittelua, mutta ehei! Itsekin kaasona olleena tiedän, että mustaa valkoisella luo varmuuden tunnetta ja selkeyttää kummasti päätä. Hääavustajat kun saattavat stressata ja jännittää jopa morsianta enemmän. Me jaoimme ohjeistukset ja pidimme palaverin hääpäivän kulusta ja muista päivään liittyvistä yksityiskohdista häiden aattona. Kannattaa myös miettiä olisiko tarpeen tehdä lyhyt paperinen ohjeistus myös juhlapaikan henkilökunnalle/pitopalvelulle.  

2. Varmista ajoissa, että äänentoisto pelittää!

Oli häissäsi dj tai bändi, niin ole tarkkana ja selvitä etukäteen, että musiikki kuuluu myös ulos jos näin haluatte. Olen tästä vinkistä todella kiitollinen juhlapaikkamme ravintolapäällikölle. Tiedän, että ilman tätä vinkkiä me emme olisi muistaneet tai edes osanneet ajatella ulkokaiuttimien tarpeellisuutta. Kesähäissä usein viihdytään ulkona jos sää sallii ja jos sellaiseen on juhlapaikalla mahdollisuus, hyvällä äänentoistolla on tällöin iso merkitys. Meillä myös tanssittiin ulkona ja se oli yksi parhaimmista ratkaisuista häissämme. Suosittelen kesähäihin jos mahdollista! Riippuen tietysti mistä paikasta musiikkinne hommaatte, voi vaihdella tuleeko mukana valmiiksi ulkokaiuttimet. Yleensä ulkokaiuttimet eivät kuitenkaan automaattisesti kuulu vakiokalustoon. Etenkin jos bändin tai dj:n on tarkoitus soittaa sisällä, mutta musiikin halutaan kuuluvan uloskin, niin on todella tärkeää siitä mainita erikseen. Tähän kohtaan voisin myös lisätä, että tee dj:lle tai bändille selväksi millaista musaa haluat soitettavan ja missä kohtaa niin sanotun rauhallisemman musiikin voi vaihtaa bilemusiikkiin. Me olimme mielestämme antaneet dj:lle  kunnon ohjeistukset, mutta välillä hän kyllä poikkesi siitä. Ei sillä, että tällä nyt niin suurta merkitystä bilemenoon olisi ollut. DJ:ssä on se hyvä juttu, että voi käydä toivomassa mieleisiään biisejä vielä juhlassakin :)

3. Älä tee liian tiukkaa ja tiivistä aikataulua

Liian tiukka aikataulu kosahtaa kuitenkin, se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Säästyt itsekin suuremmalta stressiltä kun teet vain "noin"aikataulut. Ohjelmanumeroita ei myöskään kannata olla liikaa. Vieraat tykkäävät myös jutella keskenään ja nauttia häätunnelmasta ilman joka sekuntti tiukkaa ohjelmaa. Ohjelmanumeroita on hyvä olla sopivasti, tämä on syytä mainita ohjelmista vastaaville. 

4. Muista ottaa kuvaukseen mukaan puuteri tai naamankiiltoa poistavia puuteripapereita. 

Tämä kohta kuulostaa jotenkin hauskalta, mutta olen varma, ettei kukaan halua kiiltävää naamaa hääkuviin. Ellet käy meikissä juuri ennen kuvausta, on syytä muistaa puuteri tai vielä parempi olisi kiiltoa poistavat puuteripaperit. Kesähelteellä ja häämekossa tulee todella hiki! Puuteri ei auta hikisellä naamalla, joten ihan pelkkä paperi tai puuteripaperi on hyvä olla kuvauksessa mukana. Puuteripaperia on myös muuten hyvä olla häälaukussa mukana, vaikka häissä yleensä meikin korjailu ja ehostus päivän aikana saattaakin unohtua. 

5. Varaa hääautoon vettä ja tarvittaessa jotain pientä välipalaa

Jos kirkolta on jonkun verran matkaa hääpaikalle tai etenkin jos kuvaus on vasta kirkon jälkeen, on hyvä muistaa varata hääautoon ainakin juotavaa. Myös joku ei suttaava hedelmä tai myslipatukka olisi hyvä välipala. Suklaata tuskin kannattaa häämekon läheisyydessä syödä :) Hääpäivä on pitkä, niin on hyvä muistaa juoda tarpeeksi vettä etenkin läpimänä kesäpäivänä. Minua itseäni jännitti kovasti muistaako sulho laittaa hääautoon meidän eväät, mutta kyllä hän muisti. Turhaan huolehdin sitäkin asiaa. 

6. Älä murehdi turhista!

Tärkeää päivää ennen yritetään tietysti tehdä kaikki mahdollinen, jotta hääpäivästä tulisi täydellinen. Niin kuuluukin, mutta on aina hyvä muistaa, että pieniä odottamattomia juttuja tulee hyvin todennäköisesti vastaan. Tällaiset jutut on vain hyväksyttävä ja usein hääpäivänä on jo liian myöhäistä tai mahdotonta vaikuttaa asioihin. Jos vaikka jokin koriste hajoaa tai hääkimppu ei miellytä silmääsi on vain itsestä kiinni antaako asian häiritä. Ei rikkonainen pompomi maailmaa kaada :) Kukaan vieras kun ei sellaiseen kiinnitä huomiota. Sitten on niitä ikävämpiä asioita kuten esimerkiksi jonkun vieraan äkillinen sairastuminen, tämä kuuluu tietysti niihin asioihin joihin ei mitenkään pysty itse vaikuttamaan. Meidän häissämme mieheni mummu ei päässyt häihimme vointinsa vuoksi lainkaan, tämä oli ikävä juttu ja me huomasimme sen vasta kirkossa. Hänen vointinsa tietäen osasimme odottaa tätä, mutta silti tietysti hetkellisesti harmitti. 

7. Pistä mieleesi niin paljon ihania hetkiä kuin voit! Nauti!

Vaikka tämä vinkki tulee viimeisenä, niin ei tosiaan vähäisempänä! Koska hääpäivä on niin hektinen, on hyvä muistaa hengittää ja välillä pysähtyä ihmettelemään ja katselemaan vaan ympärilleen. On muistettava kunnolla nauttia ja laitettava muistiin niin paljon asioita kuin mahdollista. Minulle ne hetket kun vain pysähdyin katselemaan iloisia, juhlivia ystäviä ja sukulaisia on niitä ikimuistettavia hetkiä ja tietysti ne sulhasen katseet, hymyt ja sanat ovat tärkeinä mielessä. Hääpäivä on niin nopeasti ohi, että oikein ihmetyttää. Näin myöhemmin ajateltuna, mietin, että miksi häät eivät voi kestää kahta päivää! :) okei, A. Siihen ei olisi varaa ja B. Häävieraiden ja morsiamen juhlakunto ei ehkä kahden päivän juhlintaa kestä :)

Hääkomediaa kerrakseen :)

Ehdinpä vihdoin päivittämään blogiakin. Tosiaan meidän kirkkoon lähteminen oli suoraan kuin jostain hääkomediasta :D

Tässä siis Hääkomediaa olkaapa hyvät: 

Häämekko saatiin vihdoin ja viimein päälle ja kello kävi hurjaa vauhtia. Niin siinä vaan kävi, että kiireettömän aamun jälkeen tuli yhtäkkiä pieni hoppu. Hotellihuoneesta lähtiessämme kello taisi olla noin 13.50 ja vihkitoimitus alkoi 14.15. Hotellilta ei kirkolle ollut onneksi pitkä matka, mutta jutut kuten esimerkiksi helman sullominen autoon ei käynyt ihan hetkessä. Onneksi ehdin kiireessäkin pistää muistiin ihania asioita, nimittäin istuutuessani autoon meidän touhuja pysähtyi seuraamaan muutama ohikulkija onnellisesti hymyillen. Saattoi heitä tilanteessa myös huvittaa se, että yksi kaasoistani laittoi minulle deodoranttia auton ovella :D  Jotenkin naurattaa vieläkin, miten en voinut muistaa olinko laittanut häämekkoon pukeutumisen jälkeen deodoranttia vai en :D

Kirkon taakse saapuessamme kello oli jo hieman yli kahden. Vastassa meitä oli isäni ja hermostunut kirkon vahtimestari. Nousimme autosta ja juuri kun auto ehti lähteä huomasimme, että huntu jäi autoon! Päivän toinen unohdus! Emme olleet huntua laittaneet vielä hotellilla, koska se ei tehnyt hyvää kampaukselle. Siinä iski pienoinen paniikki, kun etsiskeltiin puhelinta ja koitettiin saada kaason miestä kiinni. Onneksi hän vastasi nopeasti ja hetkessä hän kurvasikin jo takaisin. Tämän jälkeen yksi bestmaneista kiirehti luokseni kädessään joku paperi. Kyseessä ei ollut mikä tahansa paperi, vaan päätös sukunimestä. Voi kyllä! Tämänkin olin siis aivan viime tinkaan jättänyt. Siinä sitten bmanin olkapäätä vasten raapustin käsi täristen paperiin sukunimen. Päätöksen tein siltä pohjalta, kumpi sukunimi oli ensimmäisenä mielessäni ja se oli mieheni sukunimi. Kaksiosaista sukunimeä kun en halunnut. Tämän jälkeen vahtimestarin taas hoputellessa kaasoni laittoi minulle hunnun. Pientä paniikkia oli jo ilmassa, sillä oli vähällä ettei huntu ollut päässäni väärinpäin :D Tässä tilanteessa minua myös huvitti suunnattomasti se, että meidän jälkeemme vihittävän hääparin morsian oli jo paikalla ja vahtimestari oli häntä meinannut viedä alttarille :D 

Näin myöhemmin ajatellen olisi aamupäivän aikatauluja voinut vähän tiivistää, mutta toisaalta tällaiset jutut ovat kommelluksineen kaikkineen aika ainutlaatuisia. Muistan varmaan vielä mummunakin rakkaan ystäväni ilmeen huutaessaan "Se huntu!". 

Meillä ei ole tilanteesta kuvamateriaalia, mutta tämä juokseva morsian sopii hyvin tähän :)

Loppujen lopuksi me pääsimme aloittamaan vihkitoimituksen ihan ajallaan, itseasiassa pari minuuttia jopa ajoissa...

Wedding morning

Hääaamu valkeni hotellissa yllättävän rauhallisesti, väsymys hieman painoi sekä minua että kanssani nukkunutta kaasoa. Aamupalalla ei jännityksestä vielä ollut tietoakaan ja sain hyvin syötyä. Hieman ennen yhdeksää yksi bestmaneista kurvasi hotellin eteen ja vei minut ja kaasoni kampaajalle, tosin ihan hyvin meillä olisi sinne ollut aikaa kävelläkin. Kampaajalle päästyämme huomasin, että olin unohtanut ripsivärini hotellille. "No niimpä tietenkin" ajattelin :) Tämä ei myöskään jäänyt päivän viimeiseksi unohdukseksi :D onneksi olimme hieman etuajassa, joten ihana kaasoni lähti hakemaan unohtunutta ripsiväriä hotellilta. Minä kun halusin käyttää meikissä omaa ripsiväriäni ja parempi niin.

Kampaajat olivat ystävällisiä ja sainkin heti ison kupin kahvia ja tunnelma oli muutenkin mukavan leppoisa. Kampausta tehtäessä minulla oli hyvin aikaa selata puhelimesta ihania kommentteja ja onnentoivotuksia. Kaksi kaasoista saapui kampaukseen hieman myöhemmin, toisen heistä räpsiessä kuvia huomasin jo vähän jännittäväni. Puolen päivän aikaan tämä samainen aamulla auttanut bestman tuli kampaajalle mukanaan hiuskoristeet. Ei muuta kuin koristeet päähän ja menoksi! Yhden kaasoista kampaus oli vielä hieman kesken, joten hän tuli perästä. Kävimme hotellin viereisessä kahvilassa syömässä, tosin minun syömisestäni ei enää jännityksen vuoksi tullut yhtikäs mitään. 

Tämän jälkeen suuntasimme hotellille juhlavaatteiden vaihtoon. Muistan niin elävästi tuon tunteen pujahtaessani ihanaan Eddy K:n hääpukuuni. Suunnaton ilon tunne ja samalla jännitys vaan kasvoi, siinä meinasi jo kyyneleet tulla. Niin ja voi että miten kuuma mekossa olikaan, huhu!

Hääaamun pukeutuminen jäikin päivän yhtiin parhaimpiin hetkiini. Valmistautumisen ilon tunne ja jännitys kera ystävien oli sanoin kuvaamattoman tärkeää minulle. Hääkuvaajamme ei tässä  vaiheessa vielä ollut mukana, mutta kaaso R otti aivan loistavia kuvia <3

Hääpäivän look

Heippaa!

Aloitan hääjutut kertomalla ensin hääpäivän lookistani. En täällä blogissa olekaan muuten kertonut miten koekampaukseni ja -meikkini meni. Olen todella tyytyväinen, että nämä "koevedokset" otin, sillä kummastakin löytyi parannettavaa. Kampaajani oli mukava ja hän neuvoikin minua tutkimaan, miten koekampaus ja -meikki kestää, jotta sitten tiedetään mitä hääpäivänä korjataan. Silmämeikin tummentaminen ja kiharoiden parantaminen olivatkin suurimmat korjattavat. Hääpäivänä olinkin todella tyytyväinen kampaukseen ja meikkiin. Suosittelen kyllä ehdottomasti koekampauksen ja -meikin ottoa, ainakin jos ei kampaaja ole entuudestaan tuttu.

Katsetta avartamaan laitettiin muutamat irtoräpsyttimet ja luomivärissä oli vähän kullanhohtoa. Huulista pidin erityisesti, huulipunan sävy sopi jotenki tosi hyvin ihon ja hiusteni värin kanssa.

Hiuksiin tuli hortensiasta hiuskoriste. Tämä kuva nyt ei oikein tuo kukkaa oikeuksiinsa, mutta nätti se oli :) Kampaukseen en itseasiassa ollut miettinyt mitään koristetta, mutta koekampauksessa käydessäni totesin, että kampaukseen sopisi hyvin koriste. Marssinkin suoraan koekampauksesta kukkakauppaan, koriste oli helppo suunnitella kun kampaus oli valmiiksi päässä :)

Laitan tänne loppuun vielä kiitokset kaikille ihanille onnittelijoille täällä blogissa, Kiitos! <3