perjantai 31. lokakuuta 2014

Diamond Head


Moikka! Sinisiltä vuorilta matkamme jatkui tai oikeastaan ajoreissumme Australian itärannikkoa kohti pohjoista vasta alkoi. Näiden paikkojen välissä yövyimme Pacific Highwayn varressa levähdyspaikalla ja jatkoimme heti aikaisin aamulla matkaa. (Joo todella mahtava yöpaikka, mut ollaan budjetilla hei :D). Yhteensä ajoimme noina kahtena päivänä noin 700 kilsaa. Jotta emme haaskaisi suurta osaa päivästä ajamiseen, niin meidän tarvitsi käyttää päivän valoisa-aika hyödyksi ja herätä lähes joka päivä jo kuudelta. Leirintäalueilla kun ei pimeän tultua tee enää yhtikäs mitään. 


Pikkukenguru tunki päänsä emonsa pussiin ja kuvitteli siten olevansa piilossa. Tää on näemmä kaikille eläimille ominaista, Meidänkin Jepu kuvittelee olevansa piilossa kunhan vain päätä ei näy :)


Tää kuva oli pakko laittaa koska sain ikuistettua kunnon karavaanarin ;)


Noilla aussilapsilla oli joku ihme vesipallo. Ilmeisesti yksi lapsi kerrallaan sisällä ja sitte "juostaan" aaltoja pitkin.
 Olin vähän kade.




ja mulla on vaihteeksi tärkeää tekemistä. Löysin oikeasti tosi hienoja simpukoita.



  
 
Ylpeänä spaceshipistä 

  
Diamond Headin leirintäalue sijaitsee Crowdy Bayn kansallispuistossa noin 4,5 tuntia pohjoiseen Sydneystä. Paikka on enemmän paikallisten karavaanareiden ja lapsiperheiden suosiossa. Emme nähteet yhtäkään ulkomaalaista ja tuntui, että meidän pientä spaceshippiämme naureskeltiin. Muilla kun oli kunnon pelit ja vehkeet mukana muun muassa suihkuteltat. Mä kävin muuten jääkylmässä suihkussa ja yksi aussi huusi suihkuoven takana, että tiedänhän veden olevan todella kylmää. Hullut suomalaiset :D Ollaan jonkun verran kuunneltu aussien radiokanavia ja naureskeltu miten karavaanareille vinoillaan esim. "Nyt alennusmyynnissä kaikkea mitä kotiisi tarvitset tai vaikka asuntovaunuusi jotain pas..a ". :D Australialaiset käyttävät varmasti suurimman osan lomistaan ja viikonlopuistaan karavaanielämään kuin mitä ulkomaanmatkoihin. Toisaalta tämän ymmärtää, koska tässä maassa riittää tutkittavaa. Leirintäalueet etenkin kansallispuistoissa olevat ovat maksullisia, hinnat vaihtelevat 5-30$ välillä riippuen leirintäalueen sijainnista ja ominaisuuksista. Diamond Headissa oli ainoastaan kylmä suihku, mutta sijainnin vuoksi yksi yö maksoi 27$ kun taas Dunphyn leirintäalue oli ilmainen vaikka sijainti oli upea. 







  
Hirmulisko josta juttua alempana.

Ihan jäätävä



Kokki Kolmonen

Kyllä sitä viiniä olla pitää, vaikka sitten muovimukista.


Löydä Tomppa

  
Heti Diamond Headiin leiriydyttyämme lähdimme tutkimaan rantaa. Rannalla oli aussilapsia leikkimässä ja uimassa vaikka vesi oli kylmää, ainakin mun mielestä :) Lämpimän Balin jälkeen kun tuntuu jo 20 astekin kylmältä. Onneksi pohjoiseen päin mentäessä ilma vain lämpeni. Tomilla on joku ihme kiipeilyvimma päällä, jokaiselle kalliolle ja kielletylle alueelle on kiivettävä. Näin myös Diamon Headin kalliolle. Jos huomaatte tuon yhden kuvan kallion päällä olevan pisteen, niin se on Tomppeli. Vaimo sai taas pelätä, että koska mies tulee pää edellä alas. Ennen auringonlaskua kävimme pienellä metsäretkellä. Täällä kuten monissa muissakin kansallispuistoissa on todella hyvin merkityt kävely- ja trekkausreitit. Reitit ovat eri pituisia ja tasoisia, ei todellakaan tarvitse olla mikään trekkaaja niille lähtiäkseen. Australian luonnossa tietysti aina hiukan jännittää, että mitä eläimiä tulee vastaan. Tuo jättiläislisko oli mun silmille jo ihan tarpeeksi. Jäin katsomaan kengurun viereen, että mitä hän oikeen tuijottaa ja liskon huomattua lähdin paikalta yhtä nopeasti kuin kengurukin... ellen nopeammin. Tomi jäi tietysti kuvailemaan. Hän varmasti kuvaisi krokotiiliakin. Tuolla leirintäalueella nuo kengurut osoittautuivat aika viheliäiksi eläimiksi, jos jätti pihapöydälle eväitä niin kenguru tuli melko varmasti pöllimään. 


Ensin käydään vähän varastamassa ruokaa ja sitte pompitaan vauhdilla pakoon. Kengurut on mun idoleja.






sunnuntai 26. lokakuuta 2014

It is amazing here!



Hello! Terveiset Cairnsista! Täällä on tooodella lämmintä, kuulemma siellä Suomessa on satanut lunta ;) ihan totta puhuen ei ole vielä yhtään ikävä Suomea, ainoastaan vain rakkaita ihmisiä siellä sekä meidän Jepua. Niin ja on myös ikävä ruisleipää...ei parane unohtaa sitä :) sekä vähän kaipaan vihkisormustani :/ en uskaltanut ottaa sitä mukaan ja hyvä niin, sillä en voi oikein pitää kihlasormustakaan. Olen meinaan laihtunut jonkin verran. Luulin, että reissussa lihoisi, mutta rinkan kantaminen on näköjään käynyt urheilusta. No jokatapauksessa haluisin aina  elää  lämpimässä, tää on niin meidän paikka! Ollaan ihan myytyjä tähän Australian upeaan luontoon, piiitkiiin rantoihin, rentoon elämään ja siihen lämpöön. Ollaan leirintäalueilla tavattu tyyppejä, jotka ovat täällä vuoden tai parin töissä tai wooffaamassa. Mietittiin itseasiassa jo, että siirrettäisiin lentoja ja jäätäis pidemmäksi aikaa tänne wooffaamaan. Tuo wooffaaminen tarkoittaa, että töitä tehdään asumista ja ruokaa vastaan. Harmi vaan, että näitä päätöksiä ei oikein ole vaan mahdollista tehdä näin nopeasti. Meillä kun on kuitenkin Suomessa oma asunto, lemmikki ja molemmilla työt. Tosin kai niitä uusiakin töitä jostain saisi. Että sellaset mietteet täällä, todennäköisesti jää vain haaveeksi :/ 







 

  




  

Laitetaanpa vähän kuvia kehiin, niin ymmärrätte mistä tämä Australia -into oikein kumpuaa. Yllä olevissa kuvissa upea Blue Mountains ja Three sisters. Maisemat olivat huikeat. Harmi ettei kuviin ole mahdollista saada täysin oikeaa käsitystä koko komeudesta. Nämä upeat siniset vuoret sijaitsevat Sydneystä vain parin tunnin ajomatkan päässä. Meidän ei itse asiassa alunperin pitänyt lainkaan näillä vuorilla käydä, koska se poikkesi meidän ajoreitiltä. Päätimme kuitenkin tehdä pienen koukkauksen ja onneksi päätimme. Huikeat maisemat ja huikea paikka! Kävelyreitillä kolmelle siskolle tuli kyllä niin lämmin, vaikkakin muuten oli tuulitakki tarpeen. Portaat olivat paikoin todella jyrkät, tuli siinä samalla kunnon treeni vedettyä. Innokkaita japanilaisia vilisi ympäriinsä ja niitä joutui myös väistelemään, pitihän heidän päästä jokainen kivi ja puu kuvaamaan :) 
















  

Vuorilta suuntasimme kohti ensimmäistä campingyöpaikkaamme Dunphys campingiin Blue Mountains kansallispuistoon. Valitsimme leirintäalueen Sydneystä ostamastamme "Australia's best camping" -kirjasta. Nettiin kun emme juurikaan ole päässeet, niin kirjasta on ollut suunnaton apu. Aivan mahtavia ovat kaikki valitsemamme leirintäalueet olleet, sijainneet upeissa maisemissa kansallispuistoissa villieläimet seurana. Heti Dunphysin lähestyessä ylittyi meidän odotukset paikan suhteen, leirintäalue kun oli paratiisi Blue mountaisin laaksoissa ja vielä ilmainen. Muistan varmaan lopun ikäni sen fiiliksen kun laskeuduttiin vuoren rinnettä alas pikku teitä ja ympärillä lenteni kymmenittäin papukaijoja ja edessä näkyi laakso täynnä iloisesti loikkivia kenguruita. Kansallispuistoon pääsi ainoastaan kolmen yksityisen alueen läpi, jokaisessa oli portit jotka oli kansallispuistoon menijän muistettava perässään sulkea. Dunphys camping on erityisesti trekkaajien suosiossa, se toimii muutaman ison vaellusreitin aloitus- ja lopetuspaikkana. Sieltä lähtee muun muassa kävelyreitti Wild Dog mountaisille. Campingalue oli hieman pelottava, sillä olimme ainoat yöpyjät koko leirintäalueella. Autoja kyllä oli paikalla, mutta kaikki olivat trekkaamassa. Oli muuten todella pimeä yö, ei varmasti ole ikinä ollut missään niin pimeää. Ei yhden yhtä valoa missään ja kymmeniä kenguruita ympärillä, täysin tuntemattoman metsän keskellä. En oikein saanut nukutuksi. Mielikuvitus laukkasi aika lujaa. Mutta todella upea paikka! Menkää ihmeessä tänne jos tulee tilaisuus. Dunphys camping sijaitsee helpon ja suht lyhen matkan päässä Katoomban kaupungista.






tiistai 21. lokakuuta 2014

Karavaanari on kaikkien kaveri


Moikka pitkästä aikaa! ja hurraa ilmaiselle netille! Wifin saanti on viime viikkoina ollut melko haasteellista. Kiitokset Brisbanen julkisen kirjaston ilmaiselle netille. Tällä hetkellä olemme siis Australiassa, tarkemmin Brisbanessa . Viime maanantaina laskeuduimme Sydneyn kentälle. Minulla oli päälläni shortsit ja jalassa varvastossut. Heti kentältä ulos astuessani huomasin, että täällähän on pirun kylmä! Oikeastaan lämpötila oli 20 astetta, mutta Balin kuumuuteen tottuneena tärisin kuin lumiukko. Iltaa kohden sää muuttui vieläkin koleammaksi ja nousi kunnon myrsky. Heti alkuun meidän iltasuunnitelmat Sydneyn tutkimiselle kaatui ja jouduimme jäämään hostellille. Onhan meillä tiestysti kunnon ulkoiluvaatteet mukana, mutta siinä ilmassa hyvä kun ei lentoon lähtenyt. Kävimme lähipitseriassa ja katsoimme läppäriltä sarjoja huoneessamme.












Bondi Beach



 

Seuraavana päivänä myrsky oli onneksi laantunut. Suuntasimme läheisessä kuppilassa aikaisen lounaan syötyämme kohti Sydneyn keskustaa. Päivä kului oopperataloa ja Sydneytä ihastellen. Kävimme myös ostamassa retkeilyoppaat seuraavana päivänä alkavaa karavaanarielämäämme varten. Ja täällä sitä ollaan, tien päällä! Aivain huikea reissu on ollut tähän mennessä. Palataan linjoille toivottavasti  pian!





 

Ja tässä seuraavan 12 päivän asuntomme, sekä pientä esimakua meidän reissun maisemista. Upeaa!






torstai 9. lokakuuta 2014

Läpi tuhansien porttien


Kioto on tunnettu oransseista sintolaispyhäköistä ja torii -porteistaan. Yhtenä todella lämpimänä tai oikeastaan kuumana päivänä päätimme lähteä tutustumaan Fushimi-inari taishan pyhäkölle. Junamatka Kioton Inarin alueelle ei kauaa kestänyt ja juna kuului jr-lineen (Shinkansen), joten pystyimme käyttämään Japan rail passiamme. Yleensä paikallisjunat ja metrot niin Tokiossa kuin Kiotossakin eivät kuulu jr-linen piiriin, joten liput pitää ostaa erikseen. Lippu yhteen suuntaan on noin 1,5€. Jos meinaa yhden päivän aikana matkustaa paljon julkisilla, niin kannattaa ehdottomasti ostaa päivälippu.















Fushimi Inarille tunnusomaista ovat sen tuhannet torii-portit, jotka reunustavat Inarivuorta. Toiselle puolelle portteja on kirjoitettu tekstiä ja toinen puoli on paljas. Tekstissä lukee kuka portin on lahjoittanut. Reippaasti kävelimme koko pitkän matkan, luovuttaminen ei käynyt edes mielessä :) Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Matkan varrella nähtiin niin paareilla alas kannettavan miestä kuin pari lenkkeilijääkin. Askelmia oli ehkä lähemmäs kymmen tuhatta ja reitti oli noin 7 kilometriä pitkä. Ei ihan kevyt kiipeäminen helteessä, onneksi oli vettä tarpeeksi mukana ja toki pidimme välillä taukoja. Noin kolmisen tuntia meillä kesti tarpoa reitti läpi. Sen jälkeen ostettiin katukojusta halpaa ruokaa ja leputettiin jalkoja. 




Torii - selfie :D

pyhäkkökissa





Sitruunajädeä :) kiipeämistä jaksoi hyvin jatkaa tämän herkun jälkeen.












 

Viimeisenä Kioto päivänä kävimme tutustumassa Kioton pohjoisosassa sijatsevaan Ryoanji -temppeliin, jossa sijaitsee Japanin kuuluisin kivipuutarha, Zen puutarha. Paikka on niin suuri turistikohde, että näin sesongin ulkopuolellakin riitti väkeä sen verran, ettei hyvää kuvaa voinut ottaa ja oma hetkellinen rauhoittuminen ei ainakaan onnistunut liiallisen turistimäärän vuoksi. Puisto oli mukavan rauhaisa kuten kävely suuren temppelialueen läpikin oli. Alue oli pienempi kuin kuvat kertovat, näinhän usein on. Kaunis paikka silti. Luimme, että jotkut näkevät kivien olevan saaria, jotka kohoavat merestä ja jotkut näkevät ne pilvien läpi kurottavina vuorenhuippuina. Molemmat hyviä vertauskuvia, mutta ristiriidassa zen buddhismin kanssa. Zen ei yritä ilmentää tai avartaa tai kuvata mitään. Zen vain on. Ja hyvä niin. Nätti ja rauhoittava näky. Tarkoitus ei ole näkymän tutkimenen, saada selvyyttä siitä tai ratkaista arvoituksia vaan pyyhkiä mielestä kaikki ja vain hengittää.






Kivipuutarha










 

Tähän loppuun vielä hiukan meidän hostellista. Kiotoon olimme fiksuna valinneet saman hotellin 3 yöksi, halpa Kamikatsura House oli toimiva kaikilta muilta osilta paitsi sijainniltaan. Citybus ja -metro alue loppui 1,5km ennen Kamikatsuran aluetta. Bussilla hotellille asti pääsi, mutta metron makuun päässeinä ja niiden nopeuteen ja vikkelään vaihtoon sopeutuneena, ei busseilla ratsastelu tullut enää kysymykseen. Näinpä, kitupiikkeinä ja köyhinä reissaajina, ensimmäisenä iltana temppelikierroksen jälkeen täysin rääkkikunnossa, totesimme joutuvamme kävelemään 8 aikaan illalla vielä 3km rinkat selässä hotellille päästäksemme. Olimme sopineet hotellihenkilökunnan kanssa tapaamiset toisella hotellilla (joku hotellin ihme järjestely), josta kuljetus Kamikatsuraan tapahtuisi. Hotellihenkilö kunta poimikin meidät, 30min tapaamisajan jälkeen, Kamikatsuran pimeiltä kujilta infotaulua tuijottamasta ja antoi sen sovitun kyydin hotellille. Oltiin oikeilla kaduilla, muttei taaskaan sillä oikealla.


Meidän hulppea hostelli.


Meidän hostellin lähiseutua




 

Kioto oli kaikenkaikkiaan upea, hyvin erilainen kuin Tokio. Kiotossa salarymanit tippuivat puoleen ja Kimono naiset triplaantuivat. Kioto vaikuttaa olevan selvästi kulttuurillisempi ja traditionaalisempi kuin Tokio. Tällainen kuva meille jäi kaupungista muutaman päivän vierailun jälkeen. Lopuksi vielä Kiotoa ilta-aikaan.






Nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomenna touhuta! palaillaan linjoille toivottavasti pian.
Ajantasaisesti reissua voi seurata instagramissa @adolfia