tiistai 30. syyskuuta 2014

Temppeleiden ja Geishojen Kioto



Moikka! Tällä kertaa kirjoitan Indonesian maan kamaralta. Olimme Singaporessa vain neljä päivää ja nyt nautimme auringosta Balilla. Täytyy sanoa, että tämä Bali oli alkuun aikamoinen järkytys. Onneksi näin muutaman päivän jälkeen tähän alkaa jo tottua ja olemme kasvattaneet aika kovan kuoren näitä päällekäyviä myyjiä kohtaan. Varmasti tämäkin rauhottuu kun lähdemme Kutaa kauemmas. Balista lisää myöhemmin. Sillä nyt palataan ajassa taaksepäin, ihanaan Kiotoon. 



Meillä oli eturivin paikat junassa... aika pelottavaa kyytiä




Ja näin mennään rotkon reunalla..

Koululaisia Kiotossa

Pitihän sitä heti juna-aseman kahvilan herkkuja kuvata. Tosin nämähän on muovia :)







Kioto on ehdottomasti Japanin yksi kiehtovimmista kaupungeista. Tuhannet historialliset temppelit, mielenkiintoiset kaupunginosat geishoineen ja yksityisine teehuoneineen ovat todella kokemisen arvoisia. Meidän muutaman päivän vierailu Kiotossa oli aika hektistä, koska halusimme kokea ja nähdä mahdollisimman paljon. Onneksi Kiotossa kuten muuallakin Japanissa on varsin kattava ja suht helppo joukkoliikenne, käveleminen paikasta toiseen ei näin pitkillä etäisyyksillä olisi järkevää. 




Higashiyama-ku:n aluetta





Heti Kiotoon aamupäivästä saavuttuamme veimme rinkat juna-aseman lokerikkoon ja lähdimme pikaisen lounaan jälkeen tutkimaan Kiotoa. Suunnistimme meidän opaskirjan ja aseman infosta löytämämme kartan avulla kohti Higashiyama-ku:n temppeleitä. Puolivahingossa löysimme tiemme Shoren-in -temppelille. Samalla kun pohdimme millä temppelillä olemme, niin kuulimme jonkun sanovan tutulla kielellä "puhuuko täällä joku suomea". Siinähän sitä nökötti edessämme toinen suomalaispariskunta ja vielä samanlainen opaskirja kädessä kuin meillä. Näin sitä vaan kaukana kotoa törmää suomalaisiin. Jaoimme pariskunnan kanssa puolin ja toisin vinkkejä ja neuvoja ja voivottelimme kun aamukahvin saanti on toisinaan hankalaa. Tee -maassa kun juodaan teetä tai sitten mustaa kahvia jäillä eli .Oli muuten ensimmäisellä juontikerralla aika kokemus, mutta kyllä sitäkin kahvihädässä oppi juomaan. No se kahvista. -temppeliltä suuntasimme kohti Nanzen-ji:tä, minkä etsiminen ei ollutkaan ihan helppo juttu. Tässä välissäkin kun tuli muitakin temppeleitä vastaan, Tomi taisikin Kioton jälkeen tokaista, ettei enää halua nähdä yhtäkään temppeliä :D


Nanzen-ji:n pääportti eli Sanmon

Nanzen-ji sisältä







Nanzen -ji oli 1200-luvulla palatsi ja nykyään alueella on useita temppeleitä ja luostareita. Temppelin pääsisäänkäynnillä eli Sanmonilla on karmiva historia, sillä siellä rosvo nimeltä Goemon Ishikawa ja hänen poikansa keitettiin elävältä rautapadassa. Vanhanaikaisia japanilaisia rautakylpyammeita kutsutaankin tästä johtuen nimellä goemon-pyro.


Sanmonille sai pientä pääsymaksua vastaan mennä sisälle.
En uskaltanut tulla alas :D

Päärakennuksen takana sijaitsee valtava punatiilinen akvedukti, joka tuo yhä vettä Biwajärvestä.
































Temppeleiltä kävelimme vielä hetken matkaa filosofin polkua, varmasti upea paikka sakurapuiden kukinta-aikaan. Polulla näimme suljetun kissakahvilan asukkeja. Surullista miten ennen näistäkin rääpäleistä pidettiin huolta ja nyt ne oli jätetty oman onnensa nojaan. Kissat asustelivat silti entisen kahvilan lähistöllä. Onneksi paikalliset kävivät kissoja ruokkimassa.











Seuraavana päivänä suuntasimme geishoista kuuluisaan kaupunginosaan nimeltä Gion. Kiertelimme Gion pieniä katuja ja ihastelimme kojuja. Ei mennyt aikaakaan kun näimme ensimmäisen geishan, tosin emme ole lainkaan varmoja oliko kyseessä oikea geisha vai sellainen "vietä päiväsi geishana" -tempaus. Näitä meinaan myytiin ja juuri noiden valokuvaajien mukana olon vuoksi jäimme geishaa epäilemään. Noh, oli niin tai ei, niin myöhemmin näimme kaksi maikoa eli geishaoppilasta. He suostuivat ystävällisesti valokuvaankin. Giomist tiemme vei ylös Kiyomizun temppelille. Tämä temppeli on yksi Kioton vanhimmista, perustettu vuonna 788 ja suurin osa rakennuksista on peräisin 1600 luvulta. Päätemppeli nimeltä Hondo on massiivisine terasseineen varsin jylhän näköinen. Terassia kannatteleekin 139 parrua. Japanissa on sanonta "hypätä Kiyomizun terassilta", se tarkoittaa jonkin rohkean asian tekemistä.



Gion puistoa






Kiyomizun temppeli terasseineen.


Maiko eli geishaoppilaat


Gion katuja ja kimonoon pukeutuneeet tytöt

tiistai 23. syyskuuta 2014

Pikaterkut Singaporesta

 

Moi! Ajattelin tulla sanomaan pikaiset moikat ihan ajankohtaisella postauksella täältä Singaporesta. Tämä kaupunki on meinaan aivan todella upea! Rakkaus tähän paikkaan ei syttynyt ihan ensisilmäyksellä, sillä meidän hotelli on hieman epäilyttävällä alueella. Heti kun pääsimme kunnolla tutkimaan Singaporea, niin oltiin aivan myytyjä. Olemme tässä parin päivän aikana ehtineet tehdä vaikka mitä. Kerron lisää myöhemmin, mutta nyt muutamia kuvia, joita ehdittiin huonon netin kautta koneelle siirtämään.


 



Marina Bay Sands


Superpuut

The Supertrees Skyway


Gardens by the Bay, Flower Dome
































Seuraavaksi juttua Kiotosta! nyt nukkumaan, huomenna uudet kujeet :)



lauantai 20. syyskuuta 2014

Gero Onsen Yunoshimakan Ryokan


Meidän Japanin reissumme yksi odotetuimmista jutuista oli ehdottomasti yö perinteisessä japanilaisessa majatalossa eli ryokanissa.Halusimme kokea vanhanaikaisen Japanin palvelukulttuuria, vähän sitä Zeniä ja harmoniaa ja kuumissa lähteissä rentoutumista. Olimme varanneet ryokanin kaikilla mausteilla jo noin puoli vuotta sitten. Pakettiin kuului täyden palvelun lisäksi japanilainen illallinen sekä aamiainen, oma onsen eli kuuma lähde ja pääsy familypath puolelle. Ryokanin sisäänkirjautuminen oli kolmelta ja suunnilleen siihen aikoihin junamme saapui Geron asemalle. Siellä meitä oli vastassa kuljettaja heiluttaen ryokanin nimellä olevaa lappusta. Olimme ihmeissämme, koska emme olleet erikseen kuljetusta pyytäneet. Kysyessämme asiaa kuljettajalta hän ilmoitti tulleensa hakemaan vartavasten meitä. Oikein ystävällistä! Ryokanilla kun ei edes ollut tietoa junamme saapumisajasta. Siitä sitten hyppäsimme ainoina matkustajina minibussiin ja lyhyt bussimatka ylös vuoren rinnettä alkoi.







Meidän terassi





Ryokanille päästyämme ihastelimme silmät pyöreinä ympäristöä. Kasvillisuutta oli niin paljon, että luulimme jo olevamme viidakossa :D Heti bussista poistuttuamme tuli ovimies meitä vastaan ja ohjeisti antamaan ulkokenkämme hänelle. Näin toimittuamme sujautimme jalkaamme sisätohvelit. Matka jatkui respaan, jossa meiltä kyseltiin muun muassa mihin aikaan haluaisimme illallisen tarjoiltavan huoneeseemme. How coool! Mulla oli varmasti todella tyhmä virne tässä kohtaa kun tajusin, että ruoka tulee luokseni eikä itse tarvitse kävellä ruoan luo :D 




Näillä puukengillä oli pikkuisen vaikea kävellä ulkona kivien päällä




 









jalkakylvyssä

Meidän onsen <3


Tämän ja muiden käytönnön asioiden sekä ryokanin kartan saatuamme tuli kimonoon pukeutunut nainen hakemaan meitä. Minä sain valita itselleni kimonon lainaksi, nauratti kun suurin koko oli 165. Kerrankin hyötyä omasta lyhyydestä. Tämän jälkeen meidät ohjattiin huoneistoomme, jossa kimonotyttö tarjoili meille teetä ja kertoi ryokanin tavoista. Teehetken jälkeen tutustuimme huoneisiin ja pujahdimme omaan onseniimme. Meidän huoneistoon kuului makuuhuone, olohuone/ruokailutila, teehuone ulos avautuvalla terassilla, kylpyhuone pukuhuoneineen ja ihana onsen eli kuumalähde. Myöhemmin illalla kävimme myös pujahtamassa familypathiin, jotka tarkoittivat yksityisesti varattavia onseneita yleisillä alueilla. Lähteitä oli myös isompia, mutta vain samalle sukupuolelle. Kuumissa lähteissä saa käyttää vain 20x30cm pyyhettä itsensä peittämiseen ja sitäkin vain naiset. Miehet ja naiset pulikoivat erikseen. Jätettiin siis avoimet ryhmäkylvyt väliin ja mentiin oman huoneistomme yhteyteen sijoitettuun 120x100cm lähteeseen ja myöhemmin yksityiseen 200x140cm lähteeseen, syvyydet altailla on noin 50cm. Vähän pakattu olo siinä hetken oli, mutta rentoutua sai ja kunnon pinkin hehkun. Lähteet olivat siis pirun kuumia. En tiedä onko 40 astetta paljon vai olivatko lähteet lähempänä 50 celsiusta, mutta jessus kun tuntu kuin ihoa revittäisiin irti, kun sinne laskeutui. Heitettiin kunnolla kylmää vettä sekaan, että itse uskallettiin mennä ja silti siinä sai varovasti upottautua.











Ryokanissa saatiin myös nauttia traditionaalista ruokaa. Olimme aiemmin keväällä ryokania varatessa maininneet, että haluamme syödä paikallista vanhaa guisinea ja sitä saatiin. 4 ruokalajia, yhteensä 30 kippoa, kulhoa ja tarjoiluastiaa tuotiin eteen 15 min välein. Oli naposteltavaa, itse keitettävää, itse grillattavaa, suupalana rapua, ankeriasta, mustekalaa, ehkä kampelalle sukua oleva puurotettu hyydyke ja paljon muuta. Menu oli japaniksi, mutta tunnistettiin kyllä sashimit, sushit ja miso -keitto. Ruokailussa meitä auttoi Kimonoon pukeutunut palvelustyttö, joka opasti syöntitekniikan ja jokaisen ruoan taustan. Harmiksi jäi, ettei palvelustyttömme omannut yhtä hyvää englantia kuin taloa esitellyt, Tomin nimeämä pääpalvelijatar :D Ruoka oli silti 80% todella hyvää, ja kaikkea maistettiin... tai ainakin Tomi maistoi. Kalan maku alkoi puuduttaa ja haju alkoi jo tunkeutua ulos ihohuokosista. Riisikin oli keitetty kalaliemeen, niin ei päässyt siinäkän kalanmakua pakoon. Mutta maassa maan tavalla. Yö ryokanissa oli todella mukava ja tuli todella hyvään vaiheeseen, kun saimme luopua ensimmäisen viikon stressistä, sähläyksistä ja selkäsäryistä oikein urakalla. Aamupalallakin saimme vielä 13 kipon tarjoilun kylmää ja kuumaa kalaruokaa, pienen salaattikääryleen kera. Itse ehkä pikkusen taisin kaivata leipää.







Suosittelen ehdottomasti vierailemaan ryokanissa ainakin yhden yön jos joskus sellainen mahdollisuus tulee, upea kokemus! Kerrottakoon vielä, että tämä ryokanpaketti ei ole mikään paras ratkaisu budjettimatkalaiselle, sillä se syö budjettia noin 350 euron verran yöltä. Oman onsenin kun jättää pois, niin hinta laskee huomattavasti. Tällöin on vain mahdollisuutena nauttia onsenista naisten ja miesten erillisissä kylvyissä.


Loppuun vielä ajantasainen päivitys, Ollaan nimittäin Tokion Hanedan kentällä, noin viiden tunnin kuluttua kohti Singaporea! Palaillaan :) Niin ja tää kenttä on tosi kiva, jotenkin niin kotoisa.





keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Yllättävän ihana Takayama


Viime viikon tiistaina matkamme jatkui kaupunkiin nimeltä Takayama tai tunnetummin Hida-Takayama. Tähän kaupunkiin päädyimme oikeastaan ihan tuurilla ja tällä kertaa hyvällä sellaisella. Nimittäin etsimme halpaa majoitusta läheltä seuraavan yön ryokaniamme, joka olisi JR Linen kulkuväylällä. Tällainen majoitus löytyikin Takayamasta hostellista Sakura Guest House. Emme ehtineet etukäteen tutkimaan kaupunkia yhtään, koska varasimme majoituksen edellisenä iltana. Hieman jännittäen hyppäsimme aamulla junaan ja matkasimme Takayamaan yhden junanvaihdon kautta. Nagoyan asemalla kiinnitimme heti huomiota, miten paljon Takayamaan lähtevään junaan tuli turisteja. Mielenkiintomme alkoi kasvaa ja toivo siitä, että kyseessä ei ehkä olekaan mikään takapajula. Ei sillä etteikö takapajulassakin olisi mielenkiintoista. Takayamaan saavuttuamme huomasimme, että kyseessä on ihanan sympaattinen kaupunki vuorien ympäröimänä. Meidän hostellimme oli myös täys kymppi. Emme paljoa majoitukseltamme odottaneet, koska tiesimme kyseessä olevan hostelli. Sakura guest house oli kuitenkin ihanan pieni perheomisteinen majatalo, joka oli saanut paljon hyvää arvostelua ja voittanut jonkun listauksenkin bookingilla. Omaa suihkua tai vessaa ei ollut, mutta sehän ei ole este eikä mikään. Olemme tämän parin viikon reissun aikana huomanneet, että ne parhaimmat majoitukset ovat olleet niitä kaikista halvimpia hostelleja. Tällaisella reissulla esimerkiksi mahdollisuus pestä pyykkiä on noussut oman vessan ja muiden asioiden edelle. Majatalo sijaitsi rinteessä muiden pienten puutalojen kanssa ja sen vieressä kukoistivat riisipellot, kukkaset ja huoneeseen kantautui maatilan ääniä. 


Pakollinen matkaselfie







  







Sakura Guest House, niin symppis majatalo!





majataloaluetta


Naapurustoa








 
Junamatka Takayamaan oli maisemiltaan kertakaikkisen upea. Matka vei ohi jyrkkien rotkojen, riisipeltojen ja teeviljelmien (Sori kuvaöveri). Takayaman historia on varsin mielenkiintoinen. Takayamaa kutsutaan "Pikku-Kiotoksi", koska sen kaupunkisuunnittelu on samanlainen. Kaupunki tunnetaankin puusepistään, joiden maine on peräisin Naran ja Kioton hovin ajoilta. Taito on periytynyt nykyisille puusepille, jotka kunnostavat vanhoja puutaloja upeasti perinteiseen tyyliin, käyttäen lähinnä marjakuusta. Meidän kahden päivän Takayaman vierailulla kävimmekin ihastelemassa vanhaa kaupunkia, jossa kaikki puutalot noudattavat tiettyä kaavaa. Vielä nykyäänkin tällä alueella talojen väritys saa olla ainoastaan ruskea tai musta, jotta paikan harmonia pysyy eheänä. 


Old Town






Takayama Jinya, Japanin ainoa Edo aikakaudelta säilynyt hallintorakennus




  
Sisääntuloaula





   

 









Kaupunki on sinänsä pieni ja täysin kukkuloiden suojissa, Hidavuoren läheisyydessä. Kaupungin ahdas sijainti on ollut syy suureen ahdinkoon menneisyydessä. Takayaman 'Old Townin' lisäksi tutustuimme Takayama Jinian historiikkiin. Takayama Jinia toimi paikallisena viranomaisten hallintorakennuksena vuodesta 1692 vuoteen 1868. Takayama Jinia ja sen Daimyot(feodaali lordit) sortivat paikallisia ankaralla diktatuurilla, josta Keisarit heidät usein palkitsi paremmilla viroilla. Takayaman maa-ala ei ollut riittävä, jotta paikalliset olisivat pystyneet maksamaan veroja(verot maksettiin riisipaaleina) sekä ruokkimaan itsensä. Takaymassa nähtiinkin vuosien aikana useita mellakoita, joista kansaa rankaistiin aina pahimmin. Rankkaa tekstiä sai lukea Jinian seiniltä, vaikka täälläkin oli englanninkieliset käännökset jääneet pieneen osaan kokonaisuudesta. Ei sitä aina muista, että kaikilla näistä hienoista entisöidyistä rakennuksista on oma historiansa, eivätkä ne kaikki toimineet munkkien rukoustemppeleinä.




Kaikenmoisista Japani turistilehtisistä tuttu, kovinkin kuuluisa Takayaman Nakabashi -silta



























Takayama on perintökohteidensa lisäksi kuuluisa Hida -lihastaan. Sitä saimme tiistai iltana itse ruskistella ja maistaa. Otimme niin sanotun mix platterin niskaa, kankkua ja ripsejä, oi oi kun oli nannaa.






























Keskiviikkona matkasimme kohti odotettua Gero Onsen Yunoshimakan Ryokania, josta kirjoitan seuraavaksi. Postaukset kulkevat tällä hetkellä viikon jäljessä. Ajantasaiset kuulumiset löydätte instagramista @adolfia.