tiistai 25. lokakuuta 2016

Asioilla on tapana järjestyä


Niin siinä vaan kävi, että juuri kun olin ääneen avautunut muuton aiheuttamasta stressistä, niin eikös vielä samana päivänä uuden asunnon entinen omistaja soittanut, että he ovat valmiita luovuttamaan asunnon meille jo nyt! En ollut uskoa korviani. Luovutuksen oli tarkoitus tapahtua vasta kuun vaihteessa, mutta entiset asukkaat olivat lähdössä reissuun, joten halusivat luopua asunnosta ennen sitä. Ja se jos mikä käy meille paremmin kuin hyvin. Saimme nyt hyvin aikaa muuttaa ja siirtää näitä kirottuja pahvilaatikoita uuteen asuntoon. Mahtavaa! Olemmekin jo vieneet pari autollista tavaraa ja täällä meidän pienessä luukussamme mahtuu nyt jopa kävelemään.

Kävimme siis heti seuraavana päivänä (viime torstaina) asunnolla hakemassa avaimet ja juttelemassa niitänäitä entisen omistajan kanssa. Jäimme tietysti myös tarkemmin tutkimaan uutta kotiamme ja ottamaan mittoja huonekaluja varten. Hymyssä suin ja fiilistellen kävimme paikkoja läpi (ja vähän väliä saimme estää neitiä kiipeämästä rappusia. Täytyy vielä tällä viikolla käydä ostamassa turvaportit.) Kävimme vain yhdessä näytössä ennen kuin teimme tarjouksen, joten asunnon näkemisestä oli aikaa. Nyt asunnon ollessa täysin tyhjillään, huomaa pintojen kulumisen ja ne pienet viat kuten esimerkiksi paikoin kuluneet listat ja seinät, jotka saa onneksi suht pienellä vaivalla korjattua. Lattialaminaatista en pidä, se saisi olla vieläkin vaaleampi ja väri tasainen. Tähän hätään emme ehdi laminaatteja vaihtamaan, mutta se menee sinne tehtävien listalle sitten myöhemmin. Ihan ensimmäinen muutoskohde tulee kuitenkin olemaan vaatehuone, siellä on tällähetkellä aivan järkyttävät ja epäkäytännölliset laatikostot. Niiden tilalle tulee itse suunniteltu Pax-hyllykokonaisuus Ikeasta led-valoineen kaikkineen. 
Että sellaisia suunnitelmia, nyt menen vielä illan ratoksi jatkamaan pakkaamista. Heippa!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Muuttostressiä


Moi! Täällä sitä elellään pahvilaatikoiden keskellä. Muuttoon on vajaa kaksi viikkoa ja meidän pienessä asunnossa on kaaos. Jaksan joka päivä ihmetellä, miten paljon voi 52 neliöön mahtua tavaraa. Aloitimme pakkaamisen kaksi viikkoa sitten ja tuntuu kuin tätä olisi jatkunut jo ikuisuuden, onneksi kuun lopussa muutto viimein koittaa. Uskon, että tavaroiden purkaminen on sitten kivempaa, tietää minne tavarat laittaa ja niille on oikeasti tilaa ja tietysti uus koti! Koska tekemistä riittää, niin stressiltä ei voi välttyä tai varmasti voisi, jos antaisi miehenkin osallistua enemmän. Hups. Olen pakkaamisen suhteen ollut ja olen aika päällepäsmäri, haluan tietää mitä minnekin on menossa ja välttää roskan pakkaamisen mukaan. Myönnettäköön siis, että stressi on täysin itse aiheutettua. Minä kun olen päivät kotona, niin olen senkin vuoksi ollut vastuussa pakkaamisesta. Tosin homma etenee päivisin hyvin hyvin hitaasti, koska pieni apuri on mukana puuhaamassa. Hän purkaa sitä mukaa kuin minä pakkaan, luonnollisesti. Koitan parhaani mukaan antaa miehellekin vastuuta ja rentoutua sillä ajatuksella, että viimein päästään täältä pienestä luukusta pois. Ei sillä, olen kyllä tykännyt asua täällä, etenkin sijaintinsa puolesta. Mutta lapsiperhe-elämään tämä asunto ei vaan sovi. 

Eipäs anneta kitinälle enää tilaa, sillä on syytä juhlaan, koska meillä on niin upea uusi koti! En malta odottaa, että pääsen sisustamaan sitä. Me emme ole ostaneet huonekaluja oikeasti varmaan viiteen, jos ei Livian pinnasänkyä lasketa. Uudessa asunnossamme on myös enemmän huoneita, joten huonekaluja tosiaan tarvitaan lisää. Sitten on vielä sekin juttu, että kyllä näiden vuosien aikana on ehtinyt kyllästyä nykyisiin huonekaluihin ja kaipaa vaihtelua. Itseasiassa koko värimaailma sisustuksessa tulee muuttumaan. Huonekaluja olemme vasta sängyn verran ostaneet, mutta se on se tärkein ostos. Nimittäin me olemme nukkuneet 120cm sängyssä ja siihen vielä pieni neiti ja toisinaan kissakin, niin ahdasta on tosiaan ollut. Toisaalta kaikkeen tottuu. Vie varmasti oman aikansa, että oppii nukkumaan isossa sängyssä. Olemmekin vitsailleet, että todennäköisesti nukumme vain toisella sängynpuolikkaalla.

Sisustusideoista kerron tarkemmin omassa postauksessaan. Sillä sisustushaaveita riittää vaikka kuinka, toivottavasti suuri osa niistä myös toteutuu. Nyt äkkiä lounasta ja yksi jakso sinkkuelämää ennenkuin Livia herää päiväuniltaan. 

Tämän huonolaatuisen, mutta sitäkin aidommalla kuvalla toivotan hyvää torstain jatkoa kaikille!


Livian mielestä nämä kaikki roskiin menevät vaatteet on säilytettävä