tiistai 18. elokuuta 2015

LA



Nyt ei ole kyseessä lento Losiin, vaikka se tuntuisi todennäköisemmältä vaihtoehdolta tällä hetkellä. Olotila on niin hyvä, ettei tuota LA:ta ehkä uskoisi. Nyt se päivä kuitenkin on koittanut ja sen myötä turhautuminen. Terkkuja vaan jumppapallon päältä. Pompin tässä ja hoen samalla "tule jo". Mieheni eilen jo ehtikin touhujani naureskella, ei ilmeisesti näytä kovin terveeltä. 


Itseasiassa meillä voisi jo pieni nyytti sylissä ollakin jos olisin lauantaina käynnistyksen halunnut. Olin korkean verenpaineen vuoksi osastolla pe-la yön tarkkailussa, raskausmyrkytystä epäiltiin. Verenpaine kävi korkeimmillaan 160/110, ei siis mikään ihan pieni lukema. Lauantaina paineet olivat niin paljon laskeneet, vauva voi hyvin eikä muita merkkejä myrkytyksestä ollut ilmaantunut, joten sain lähteä kotiin. Olen verenpainetta nyt itse mittaillut ja se on pysynyt ihan aisoissa. Perjantaina on äippäpolille aika varattuna, että saa nähdä miten sitten käy. Toivottavasti tyyppi tajuaisi ennen sitä tulla maailmaan. 


Koska on parempi olla tästä jumppapallotouhusta kuvia laittamatta, niin tässä kuvaa parin viikon takaa. Olimme sillon iloisesti lähdössä treffeille.




maanantai 17. elokuuta 2015

Vielä me kaksi



Otimme yhtenä iltana kuvia meistä ja masusta. Kuvia on sitten myöhemmin kiva katsoa ja muistella tätä aikaa. Olin etsinyt inspiraatiota netistä, instagramista ja pinterestistä. Tietysti löytämäni kuvat olivat ammattilaisten ottamia, mutta me päätimme ottaa masukuvat itse ja ehkä sitten vauvelista otattaa kuvat ammattilaisella. Olen lopputulokseen aika tyytyväinen, vaikka alku oli hankalaa ja masun kanssa oli jotenkin hassua poseerata. Vähän kun tuota painoa/turvotusta on tullut, niin makuultaan otetuissa kuvissa näkyi helposti kaksoisleukaa. Hui. Ne kuvat ovat täältä blogin puolelta sensuroituja, mutta muutamia otoksia päätin julkaista tännekin näytille. Yllättävän kivuttomasti saimme nuo yhteiskuvatkin itselaukaisinta käyttäen otettua. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Tässä siis muutamia otoksia, ja kuten huomaatte on mukana pientä rekvisiittaakin :) Kaksi alinta kuvaa ovat aikaisemmin ystäväni työpaikalla otettuja. Itseasiassa näiden kuvien ja meidän  itse ottamien välillä on tasan viikko eroa, ja tuo mahan kasvu on jotenki aivan huomattava.











maanantai 10. elokuuta 2015

2 vuotta sitten



oli meidän kauan odotettu, tärkeä päivämme, hääpäivä. Niin se aika vaan menee, vaikka tuntuu kuin se päivä olisi ollut eilen. Muistan hyvin hääaamun ja sen suunnattoman jännityksen kun astelin alttarille ja sen hetken kun kohtasin mieheni alttarilla ja hän kuiskasi korvaani: "olet kaunis" <3 Tänään onkin sitten ollut hyvin erilainen aamu, olo ei ole kovin kaunis saatika hehkeä. Tosin yhteisenä tekijänä hääpäivään on jännitys, nimittäin, että selviääkö mun luut ehjinä :D kyllä on sadellut sellaisia potkuja taas, etten ole lainkaan varma onko kaikki palikat kohdillaan. Muutoin ei ole mitää tuntemuksia siitä, että synnytys lähenisi. Parin yön takaiset supistuksetkin ovat hatara muisto vain. Ei niin mitään tuntemuksia, vaikka eilen pesin ikkunatkin ihan raivolla...oikeasti. Sen jälkeen saunaan. Ja ei niin mitään, tyttö vain käänsi kylkeään. 


Koska en oikeastaan jaksa keskustella, siitä mitä täällä ei tapahdu, niin palataan vielä muistelmiin. Selasin nimittäin instagramista kuvia vuoden päähän ja hääkuvan lisäksi silmiini osui muitakin kuvia elokuulta. Täytyy sanoa, että tuo instagram on kyllä todella kiva paikka muistin virkistämisen kannalta. Ikäänkuin päiväkirja. Kuvat ovat arkipäiväisiä ja teksteineen niihin hetkiin ja tuntemuksiin on helppo palata. Vertailinkin miten erilaisia, mutta jännittäviä elokuut viimeiseltä kahdelta vuodelta ovat olleet. On jännitetty häitä, suurta matkaa ja nyt vauvaa. Ensi vuonna sitten onkin taas ehkä aivan erilaiset jännitykset, kuten vaikka 1 wee synttärit <3






keskiviikko 5. elokuuta 2015

Tervetuloa pikkuinen!


Laskettuun aikaan on vielä vajaa kaksi viikkoa, mutta niin hartaasti toivoisin jo saavani pienen nyytin syliini. Välillä olo on aika tuskainen, nukkuminen hankalaa sekä mieli malttamaton. Kyllä kai näiden olojen kanssa vielä jaksetaan, kunhan ei kovin paljoa yliaikaa menisi. Ehkä ei ole syytä kuitenkaan sen enempiä valitella, sillä olen kuitenkin koko raskauden päässyt suht helpolla. Viimeisen pari viikkoa on jokatoinen päivä ollut hyvä ja toinen huono. Eilen jaksoin reippaasti käydä kävelylenkillä, eikä kertaakaan kolottanut... Tänään onkin sitten taas ollut vähän huonompi päivä. 














 
Viikonloppuna saimme vauvanurkkauksen valmiiksi ja annoimme näin minille luvan "virallisesti" tulla. Asuntomme on kaksio, joten lastenhuonetta ei vielä ole. Tosin ei hän sellaista vielä aikoihin tarvitsekaan. Tuskastelin ensin, miten ihmeessä saamme pinnasängyn mahtumaan, mutta olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Lattiatyyny on mummoni tekemä ja se sopii vauvanurkkauksen väreihin täydellisesti. Suurin osa pienen kaverin jutuista on itseasiassa lahjaksi saatuja, kuten tuo aivan ihana pinniksen yläpuolella oleva mobiili, jonka äitini ja siskoni pikkuiselle tekivät. Värejä ei siis sen kummemmin ole mitenkään suunniteltu, ne vain kivasti sattuvat sopimaan yhteen. Yhden havainnon saatoitte hempeiden värien perusteella tehdäkin, nimittäin pientä tytön tylleröä odotamme. Suurin osa läheisistämme tämän jo tietävätkin. Tietysti aivan täysin varma ei voi ikinä olla, mutta rakenneultran sekä 4d:n mukaan pieni typynen masussa asustaa <3 Sairaalalaukkua en ole uskaltanut pakata, koska muutoin synnytys ei ainakaan käynnisty ikinä,  sairaalaan lähteviä kamppeita lojuu vähän siellä sun täällä. Kuten kuvissa näkyvät typyn vaatteet.