"Laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen". Heippa! Niin se vaan on joulu jo ovella, vaikka vielä kuun alusta tuntui, että jouluun on ikuisuus. Vietämme joulun Raumalla muiden helmoissa, joten oikeastaan mitään joulustressiä ei ole ehtinyt kehittyä. Vielä täytyy jokunen lahja paketoida mutta thats it. Valmiiseen pöytään meneminen on kyllä niin jees tällaisina juhlapyhinä. Mies itseasiassa varovasti ehdotteli, josko vietettäisiin ensi joulu meillä. Hmm... Ai, että jonottaisimme jouluruokia kaupassa tuntitolkulla, kokkaisimme loput miljoona tuntia vain todetaksemme ettei ruoka ole lähellekään yhtä hyvää kuin äidin tekemä, siivoisimme hulluna ja tappelisimme kun aika loppuu kesken. No mikä ettei!
Huomenna suuntaamme perinteikkääseen joulunviettoon. Mitä kaikkea on luvassa... No ainakin näitä "perinteitä":
äitini valtaa useaksi päiväksi keittiön, viimeistään aatonaattona kaikki lentää pihalle keittiöstä ja ruokaa ei saa ennen aattoa, siis ei myöskään silloin aatonaattona. Nälkäisenä on ihan hyvä.
isän kuusivouhotus: eli kuusi vinossa, kynttilät rikki ja kuusen jalkakin vintin perällä.
Lahjat sekaisin ja niitä sitten vaihdellaan avaamisen jälkeen keskenään... Nimimerkillä "nimilaput on turhia".
Niin ja ei parane unohtaa meidän armasta kissaa, se kuitenkin kusee taas sen punaisen joulupöytäliinan, ihan vaan vinoillakseen. Ai niin ja muistaa se kissa merkata myös mun isäni, onhan se ihan eri asia tehdä viimeiset jouluostokset kusenhajuisena ja samalla toivottaa hyvät joulut kaikille tutuille vastaan tuleville.
Ah! Ne Ihanat jouluperinteet!
Entä mitäs teidän muiden jouluperinteisiin kuuluu tai "perinteisiin"? :D
Kuvassa pieni tonttu muskarin jouluesityksessä vanhainkodissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti