Pari viikkoa sitten vietimme Livian ristiäisiä. Juhlat järjestimme Turun Katariinan Pappilassa oman kotimme ollessa aivan liian pieni parinkymmenen hengen juhlille. Pappila osottautui oikein nappi valinnaksi, sijainti vanhalla puutaloalueella ikkunasta näkyvine upeine maisemineen loi hienot puitteet juhlille. Vaikka paikka on aivan kivenheiton päässä Turun ydinkeskustasta opiskelija-asuntoloiden keskellä, niin silti pappilaan tultaessa välittyy rauhallinen ja oikeastaan jotenkin pysähtynyt tunnelma. Miten hienoa, että näin keskeiseltä sijainnilta löytyy jotain niin upeaa, täydellinen tällaisille pienille ja intiimeille juhlille.
Olin niin tyytyväinen, että minun ja sisarusteni aikoinaan käyttämä kastemekko oli säilynyt hyvin kaikki nämä vuodet, ainoastaan vaaleanpunainen ruusuke oli uusi lisäys mekkoon. Juhlien tarjoiluista vastasivat söpöisten kuppikakkujen ja pizzojen osalta oma kotileipurini eli rakas mieheni, voileipäkakun sekä täytekakun tilasimme Kakkumaa Viva La Cakestä. Voin vain suositella kyseistä kotileipomoa, jotkut ne vaan todellakin osaavat.
Kuten tarkkaavaiset alussa huomasivat, niin puhuin typyn sijaan nimellä Livia. Olen joskus aikoinani tuon nimen netistä bongannut ja ihastuin siihen, samoin Tomppa. Nimivalinta ei siis ollut vaikea. Emme ennen ristiäisiä kertoneet nimestä kenellekään vaikka arvailuja sateli jo useita viikkoja ennen ristiäisiä. Kukaan ei kyseistä nimeä arvannut. Eikä ihme, sillä Suomessa nimi ei niin yleinen olekaan, Ruotsin puolella sitä käytetään enemmän. Nyt sitten vaan odotellaan Ruotsiin pieniä prinssejä syntyväksi, prinsessa Livia kun sopisi täydellisesti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti