Heippa! Terveiset kiireen keskeltä. En tiennyt että jopa kotiäiti voisi tarvita kalenteria. Typy sylissä ja puhelin kaiuttimella on toisella kädellä kirjoitettu muistilappusia, jotka sitten löytyvät epämääräisesti sieltä sun täältä. Niin ja osa tietysti jo hukassa, ilmankos. Viikonloppuna pidettävät ristiäiset sekä monet muut erinäiset arkiset pienet jutut ovat vaatineet muistamista, tai sitten tämä mun maitopääni ei vain toimi yhtään :D no jokatapauksessa sitä kalenteria en ole hankkinut, luulisi ettei niitä muistettavia asioita jatkossa niin paljoa kerry. Näiden tehtävien keskellä on tietysti myös pyöritetty vauva-arkea sekä poettu huonoa omatuntoa, kun olen kerran pari tuntia ollut poissa. Kävin kampaajalla ja Tomi oli tytön kanssa. Hän kävi tyttöä näyttämässä työpaikallaan ja kuulemma oli naiset kimpussa. Siis ei Tomin, vaan vauvan :D ha, onpas mulla huumori valloillaan tänään :D
No takaisin asiaan. Tästä parin tunnin erosta selvisin ihan juuri ja juuri. Oikeasti. Sillä ollessani kampaajalla päässäni vain pyöri, että miksi istun täällä kun minulla on pieni vauva kotona (joka on isänsä kanssa ja varmasti pärjää paremmin kuin minä). Kampaajakin oli vahvasti sitä mieltä, että jos en seuraavaksi pitäisi yli puolen vuoden taukoa hiusten leikkuusta. Että hupsista vaan. Tuon huonon omantunnon keskellä pystyin kuitenkin jotenkin rentoutumaan, ainakin näin jälkeenpäin on rentoutunut fiilis. Tuskin se pelkästään laitetuista hiuksista johtuu. Mietin, että miten ihmeessä pystyn ikinä olemaan kauemmin kuin tuon pari tuntia erossa pienestä neidistä esimerkiksi menemään joskus töihin. Kammottava ajatus. Ehkä tämä lapsen kasvaessa helpottaa. Kiva tällainen babyblues, mikäli tätä voi siksi sanoa. Kertokaa te viisaammat, jos jollain mammalla on kokemusta :)
Että sellaisia mietteitä tänään. Nyt kun tyttö on muutamana yönä nukkunut jopa kuusi tuntea putkeen, niin rupeaa äitikin vihdoin tuntemaan itsensä virkeäksi. Ja nyt kun sanoin tämän, niin ensi yö menee varmasti parin tunnin unilla. Onneksi ristiäisiä varten on kaikki suht selvillä, asia joka tietysti on jäänyt viime tippaan on äidin vaatetus. Niin paljon olen tytön juhlalookia miettinyt, että äidin juhla-asu on kokonaan unohtunut. En tiedä yhtään meneekö joku vanhoista mekoista päälle vai täytyykö suunnata vaatekaupoille. Tyttö nukkuu vielä toivottavasti hetken, joten nyt vaatekaapille sovittelemaan. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti