My happy place

Moi! Nyt vähän juttua meidän juhannuksesta sekä mulle niin tärkeästä paikasta. Meidän juhannus meni hyvin tuttuun tapaan, mutta parilla erolla aiempiin vuosiin. Ensimmäinen ero tai itseasiassa paluu menneeseen, oli RMJ. Juhlimme siellä Tomin ja ystäviemme kanssa perjantaina, minun vanhempieni ollessa lapsenvahtina. Täytyy sanoa, että oli kyllä aika nostalgista. Hyvät järjestelyt ja ne epäkohdat, mitkä aiemmin olivat olleet ongelmana, oli nyt poistettu. Todella jees tapahtuma, toivottavasti on ensi vuonnakin. Jos nyt jotain miinusta etsin, niin ruoka oli huonoa. Kuulemma festareilla on aina huonoa ruokaa, mutta mun mielestä Ruisrockissa on aina ollut hyvät ruokakojut. Voi tietysti olla, että humaltumisen taso on saattanut vaikuttaa tilanteeseen :D hyvin vähän siis löytyy miinusta. Plussat ehdottomasti hyvistä järjestelyistä, tunnelmasta, musiikista ja etenkin vanhasta sijainnista vaikka päälava eri kohtaa olikin, se oli oikein toimiva niin. 

Toinen ero aiempiin vuosiin, on tietysti meidän pieni prinsessa. Livia oli ensimmäistä kertaa meidän mökillä ja tykkäsi paljon. Livia on kova ihmettelemään ja tutkimaan, ja jos jossain niin mökillä riittää ihmettelemistä. Siellä se faarin sylissä kävi kaikki puut ja kukkaset läpi. Yksi lempparipaikoista oli pihakeinu, siinä hän viihtyi sylissä mökin menoa tuijotellen. Hän tykkää selvästi nemmän tällaisesta yhteiskeinumisesta kuin leikkipuiston vauvakeinusta. Voi olla, että yksin keinuminen on vielä liian jännä juttu. Livia ei ole ennen ollut näin lähellä merta ja hän pääsi jopa "kahlaamaan" meidän niin kutsuttuun Yyteriin. Kun olin lapsi, niin laitoimme rannan matalaan päähän hiekkapohjan ja suunnitelmissa olisi tehdä sama ensi vuonna, jolloin neiti saattaa olla jo aikamoinen vesipeto.

Mökielämä sujui kivasti, ainut haaste oli Livian päiväunet. Hän ei millään olisi halunnut päiväunille, kun tekemistä oli niin paljon. Lopulta neiti kävi ihan ylikierroksilla ja nukuttaminen oli entistä vaikeampaa. Miehen päätöksestä rattaat eivät olleet mukana, seuraavalle mökkireissulle ne täytyy kyllä ottaa, siellä on kuitenkin hyvää tilaa kävellä. Itseasiassa seuraava mökkireissu onkin jo tulevana viikonloppuna. Oma mökki on kyllä niin hieno asia. Siellä tulee vaan aina käytyä aivan liian harvoin, vaikka sinne pääsee kätevästi autolla Raumalta noin puolessa tunnissa. Lapsena vietimme mökillä paljon aikaa ja silloin mökki olikin itsestään selvä asia, se oli kaikilla ystävilläni ja myös heidän mökeillään vierailtiin. Oikeastaan vasta Turkuun muuttaessani ymmärsin, ettei mökkejä ole kaikilla. Muistan töissä kahvipöydässä ihmetelleeni, kun muut olivat puhelleet mökkien vuokraamisesta. Kuulostaa varmasti jonkun teistäkin korvaan oudolta pitää tällaista asiaa itsestään selvyytenä, mutta nämä ovat juuri niitä eroja, mitä eri maakunnissa, sekä kaupungeissa asuvilla on.

Lopuksi Pikku-Adon mietteitä mökistä:

-mökki on paikka, jonne mennään kun alkaa kesäloma, joskus siellä käydään myös talvella

-mummu ja vaari asuvat kesät mökillä ja ovat siellä aina kun tullaan

-mökille mennään autolla tai sinne voi myös polkupyöräillä (noin 15kilsaa meni lapseltakin helposti... eikä ole vitsi)

- metsäretket ovat jännittäviä ja niitä tehdään mökillä aina välillä, isä kävelee edellä ja sillä on keppi, jolla se hätyytelee käärmeet pois

-mökillä käydään pelottavassa ulkovessassa, jossa on hämähäkkejä

- meillä on mökillä oma Yyteri ja me viihdymme sisarusteni kanssa aika paljon vedessä

-mökkiasuna on yleensä uimapuku

-mummu tekee ruokaa ja iltaisin grillataan nuotiolla makkaraa

-toisinaan ihmettelemme vaarin kalastusta ja kun hän savustaa mökin takana kalaa

-käymme soutamassa ja se on aika jännittävää puuhaa 

-ruokimme sorsaperhettä, ne ovat niin kesyjä, että tulevat mökin sisälle asti.


Toivotaan,  että Livialle kertyy yhtä hienoja muistoja mökki-elämästä, ei tietysti samanlaisia, mutta hienoja muistoja perheen kanssa.