maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kohti taaperoikää


Nyt se sitte todella iski, mun vauva ei ole enää niin vauva, vaan enemmänkin taapero. Kävimme viikko sitten silittelemässä ja tuoksuttelemassa muutaman viikon ikäistä vauvaa ja Livia näytti tietysti niin isolta tytöltä hänen vieressään. On Livia isomainen jo myös käytökseltään, hän  on muuttunut oikein neidiksi ja välillä saa aika tavalla taistella joistain asioista. Seuraavaksi lisää siitä, sillä nyt tulee pariin kertaan toteutettu kuukausikatsaus. Tämä on muuten osoittautunut kivaksi jutuksi itselle, sillä ihan näin tarkasti ei tule vauvakirjaan kirjoitettua.









Livia 10 kk:

-konttaa ihan joka paikkaan ja kaikkialle hirveetä vauhtia

-pyrkii ylöspäin. Nousee seisomaan tuen löydettyään, etenkin sohvapöydän ääressä. Pöydällä ei voi enää pitää mitään, mitä ei halua päätyvän pieniin käsiin

-kuuminta hottia on kirjojen, lehtien ja muuten vaan kaiken paperisen materiaalin syöminen/pureskelu

-Huivileikit ovat edelleen in ja nyt huiveja kuljetetaan niskan takana tai se päässä yritetään kontata sokkona 

-noukkii lattialta kaiken mahdollisen ja laittaa minnekäs muuallekaan kuin suuhunsa







-Äidin meikit kiinnostaa ja meikkipussin tai käsilaukun purkaminen on yksi kivoimpia juttuja

-On hienoa, miten noin pieni osaa myös keskittyneesti leikkiä yksin. Hän höpöttää leluilleen yleensä nostellen leluja kävelyvaunuun ja sieltä pois, kunnes äiti ottaa kameran esiin ja keskittyminen katoaa.

-monet ihmettelevät Livian rauhallisuutta. Hän ei olekaan ikinä ollut mikään kitisijä tai vouhottaja, hänellä on vauvaksi hyvät hermot. Helppo lapsi. Mutta! rauhallisuus on nykyään ehkä enemmän vieraskoreutta tai jännitystä, sillä muun muassa eilisen kiljunnan jäljiltä äidin korvissa soi. Uutena juttuna on nykyään kovaa vauhtia konttaaminen ja siinä samalla kiljua täysillä.

-edelliseen jatkoksi, että äidille ja isille (enimmäkseen äidille) osoitetaan mieltä, etenkin jos jotain on juuri kielletty tekemästä. Omaa tahtoa neidiltä kyllä löytyy. 








- jahtaa Jesper -kisua entistä enemmän, mutta on oppinut hieman nätimmin lähestymään sitä

-tulee perässä minne vaan äiti menee

-"avustaa" pyykkien laitossa, sekä kokee avun olevan tarpeen myös astianpesukonetta täytettäessä

-syö ruokia aika isoja määriä, joskus tuntuu, että Livia syö enemmän kuin minä. Välillä on päiviä, jolloin neiti haluaisi vain sormiruokailla ja heitellä suuremman osan ruoasta lattialle

-osaa juoda nokkamukista pitäen siitä itse kiinni

-yrittää laittaa sukkia jalkaan ja vaatteita päälleen

-ymmärtää kun häntä kielletään jotain tekemästä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti