Vuosi sitten tulit elämäämme pikkuinen,
olit pehmeä ja suloinen ja ihan kurttuinen.
Nyt touhuat ja vouhotat ja hymyn meille suot.
Oot meidän maailman rakkain, oma lapsonen <3
Kyllä, nyt se päivä koitti, Livia täytti yhden. Tai ihan tarkalleen täyttää klo. 21.08. Pienestä vauvastani on tullut iso likka. Vuosi sitten vietimme elämämme unohtumattominta ja ihmeellisintä päivää, kun neiti piiiitkän odotuksen jälkeen vihdoin syntyi. En ollut eläissäni nähnyt mitään niin pientä ja heiveröistä. Siitä se elämä pienen vauvan kanssa sitten alkoi ja voi pojat mikä vuosi on ollut! Mikään ei ole niin hienoa, kuin seurata lapsen kehitystä. Eikä sitä muuten turhaan tuoreille vanhemmille toitoteta, että pitää muistaa nauttia täysillä jokaisesta hetkestä. Vauvavuosi on nyt päättynyt ja alkaa tohinavuosi taaperona. Itseasiassa tohina on jo pitkään ollut käynnissä, neiti vouhottaa jatkuvasti ympäriinsä joko kissan perässä tai muuten vaan ja kävelykärryn kanssa mennään lujaa. Pari päivää sitten Livia nousi seisomaan ilman tukea ja on välillä huomaamattaan ottanut pari askelta tuetta. Neiti on myös oppinut kovaan ääneen tahtomaan ja monesti päivän aikana "minä itse"-vaihe nostaa päätään. Omaa tahtoa tosiaan löytyy pienestä naisesta, kun Livialla menee hermo, niin hän ärisee ja puristaa kädet nyrkille. Nyt yksiweenä hittinä on neppareiden ja vetoketjujen avaaminen. Parina aamuna neiti on löytynyt puolialastomana sängystään, kun pyjama on pitänyt avata heti herättyä.
Varsinaisesti julistamme syntymäpäivää tulevana sunnuntaina. Pidämme juhlat meidän mökillämme ja ristiäisistä poiketen, teemme tälläkertaa kaikki tarjottavat itse. Tosin minun äitini tekee osan tarjottavista, onneksi. Teemme kaksi erilaista kakkua, joista toisesta teimme ystävillemme koeversion. Niistä sitten lisää juttua juhlien jälkeen. Toivottavasti juhlapäivälle osuu hieno ilma!
Kuvassa Livia on 1.5 päivää vanha <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti