tiistai 28. helmikuuta 2017

Rahan takii

Se olis kuulkaas huomenna paluu sorvin ääreen! Jännittävää. En voinut vastustaa tuota otsikkoa. Kyseistä Tuiskun uutta biisiä on muutamia kertoja tullut kuunneltua ja se sopii tähän tilanteeseen hyvin. Itseasiassa jos totta puhutaan, niin ei tämä töihin paluu nyt niin masentavaa ole, päinvastoin. On kiva päästä tekemään vähän aikuisten juttuja ja jumppaamaan aivoja :D vielä kun löysimme Livialle kivan hoitopaikan, niin ei senkään puolesta ahdista (ainakaan vielä). On kyllä ihan sellainen olo kuin olisi menossa uuteen työpaikkaan, vaikka siis palaan ihan vanhaan työhöni, mistä aikoinani äitiyslomalle jäin. Lähemmäs kahdessa vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon. Pomoni on eri, tiimimme sijainti on eri, työnkuva osittain eri, työkavereista iso osa irtisanottu. 

Onneksi töitä ei ole tarkoitus tehdä koko päivää, vain 4,5t päivässä. Uskon, että juuri noiden lyhyiden työpäivien vuoksi en ole töihin paluuta sen kummemmin stressannut. Stressiä on sitten taas aiheuttanut tuon pienen neidin hoitopaikka -asiat. Hoitopaikan löytäminen oli kyllä aika kiven alla, siihen piti todella nähdä vaivaa ja aikaa. Onneksi asia järjestyi. Livia vaikuttaa näin alkututustumisten perusteella tykästyneen hoitopaikkaansa. Kiva täti ja kaverit. Livia selvästi jo kaipaa enemmän kavereita, niin uskon, että tämä on hänelle ihan hyvä juttu.

Eilen vielä jännitti pääsisinkö lainkaan töihin, sillä meillä on ollut kunnon flunssakierre täällä. Nyt on onneksi kuumekin häipynyt ja vaikka olo ei täysin terve olekaan, niin töihin se on mentävä. Innolla ja hieman jännittyneenä odotan uutta ajanjaksoamme. Toivotaan, että kaikki menee hyvin! 


...Or not

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti