Karavaanari on kaikkien kaveri

Moikka pitkästä aikaa! ja hurraa ilmaiselle netille! Wifin saanti on viime viikkoina ollut melko haasteellista. Kiitokset Brisbanen julkisen kirjaston ilmaiselle netille. Tällä hetkellä olemme siis Australiassa, tarkemmin Brisbanessa . Viime maanantaina laskeuduimme Sydneyn kentälle. Minulla oli päälläni shortsit ja jalassa varvastossut. Heti kentältä ulos astuessani huomasin, että täällähän on pirun kylmä! Oikeastaan lämpötila oli 20 astetta, mutta Balin kuumuuteen tottuneena tärisin kuin lumiukko. Iltaa kohden sää muuttui vieläkin koleammaksi ja nousi kunnon myrsky. Heti alkuun meidän iltasuunnitelmat Sydneyn tutkimiselle kaatui ja jouduimme jäämään hostellille. Onhan meillä tiestysti kunnon ulkoiluvaatteet mukana, mutta siinä ilmassa hyvä kun ei lentoon lähtenyt. Kävimme lähipitseriassa ja katsoimme läppäriltä sarjoja huoneessamme.

Bondi Beach

 

Seuraavana päivänä myrsky oli onneksi laantunut. Suuntasimme läheisessä kuppilassa aikaisen lounaan syötyämme kohti Sydneyn keskustaa. Päivä kului oopperataloa ja Sydneytä ihastellen. Kävimme myös ostamassa retkeilyoppaat seuraavana päivänä alkavaa karavaanarielämäämme varten. Ja täällä sitä ollaan, tien päällä! Aivain huikea reissu on ollut tähän mennessä. Palataan linjoille toivottavasti  pian!

 

Ja tässä seuraavan 12 päivän asuntomme, sekä pientä esimakua meidän reissun maisemista. Upeaa!

Läpi tuhansien porttien

Kioto on tunnettu oransseista sintolaispyhäköistä ja torii -porteistaan. Yhtenä todella lämpimänä tai oikeastaan kuumana päivänä päätimme lähteä tutustumaan Fushimi-inari taishan pyhäkölle. Junamatka Kioton Inarin alueelle ei kauaa kestänyt ja juna kuului jr-lineen (Shinkansen), joten pystyimme käyttämään Japan rail passiamme. Yleensä paikallisjunat ja metrot niin Tokiossa kuin Kiotossakin eivät kuulu jr-linen piiriin, joten liput pitää ostaa erikseen. Lippu yhteen suuntaan on noin 1,5€. Jos meinaa yhden päivän aikana matkustaa paljon julkisilla, niin kannattaa ehdottomasti ostaa päivälippu.

Fushimi Inarille tunnusomaista ovat sen tuhannet torii-portit, jotka reunustavat Inarivuorta. Toiselle puolelle portteja on kirjoitettu tekstiä ja toinen puoli on paljas. Tekstissä lukee kuka portin on lahjoittanut. Reippaasti kävelimme koko pitkän matkan, luovuttaminen ei käynyt edes mielessä :) Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Matkan varrella nähtiin niin paareilla alas kannettavan miestä kuin pari lenkkeilijääkin. Askelmia oli ehkä lähemmäs kymmen tuhatta ja reitti oli noin 7 kilometriä pitkä. Ei ihan kevyt kiipeäminen helteessä, onneksi oli vettä tarpeeksi mukana ja toki pidimme välillä taukoja. Noin kolmisen tuntia meillä kesti tarpoa reitti läpi. Sen jälkeen ostettiin katukojusta halpaa ruokaa ja leputettiin jalkoja. 

Torii - selfie :D

pyhäkkökissa

Sitruunajädeä :) kiipeämistä jaksoi hyvin jatkaa tämän herkun jälkeen.

 

Viimeisenä Kioto päivänä kävimme tutustumassa Kioton pohjoisosassa sijatsevaan Ryoanji -temppeliin, jossa sijaitsee Japanin kuuluisin kivipuutarha, Zen puutarha. Paikka on niin suuri turistikohde, että näin sesongin ulkopuolellakin riitti väkeä sen verran, ettei hyvää kuvaa voinut ottaa ja oma hetkellinen rauhoittuminen ei ainakaan onnistunut liiallisen turistimäärän vuoksi. Puisto oli mukavan rauhaisa kuten kävely suuren temppelialueen läpikin oli. Alue oli pienempi kuin kuvat kertovat, näinhän usein on. Kaunis paikka silti. Luimme, että jotkut näkevät kivien olevan saaria, jotka kohoavat merestä ja jotkut näkevät ne pilvien läpi kurottavina vuorenhuippuina. Molemmat hyviä vertauskuvia, mutta ristiriidassa zen buddhismin kanssa. Zen ei yritä ilmentää tai avartaa tai kuvata mitään. Zen vain on. Ja hyvä niin. Nätti ja rauhoittava näky. Tarkoitus ei ole näkymän tutkimenen, saada selvyyttä siitä tai ratkaista arvoituksia vaan pyyhkiä mielestä kaikki ja vain hengittää.

Kivipuutarha

 

Tähän loppuun vielä hiukan meidän hostellista. Kiotoon olimme fiksuna valinneet saman hotellin 3 yöksi, halpa Kamikatsura House oli toimiva kaikilta muilta osilta paitsi sijainniltaan. Citybus ja -metro alue loppui 1,5km ennen Kamikatsuran aluetta. Bussilla hotellille asti pääsi, mutta metron makuun päässeinä ja niiden nopeuteen ja vikkelään vaihtoon sopeutuneena, ei busseilla ratsastelu tullut enää kysymykseen. Näinpä, kitupiikkeinä ja köyhinä reissaajina, ensimmäisenä iltana temppelikierroksen jälkeen täysin rääkkikunnossa, totesimme joutuvamme kävelemään 8 aikaan illalla vielä 3km rinkat selässä hotellille päästäksemme. Olimme sopineet hotellihenkilökunnan kanssa tapaamiset toisella hotellilla (joku hotellin ihme järjestely), josta kuljetus Kamikatsuraan tapahtuisi. Hotellihenkilö kunta poimikin meidät, 30min tapaamisajan jälkeen, Kamikatsuran pimeiltä kujilta infotaulua tuijottamasta ja antoi sen sovitun kyydin hotellille. Oltiin oikeilla kaduilla, muttei taaskaan sillä oikealla.

Meidän hulppea hostelli.

Meidän hostellin lähiseutua

 

Kioto oli kaikenkaikkiaan upea, hyvin erilainen kuin Tokio. Kiotossa salarymanit tippuivat puoleen ja Kimono naiset triplaantuivat. Kioto vaikuttaa olevan selvästi kulttuurillisempi ja traditionaalisempi kuin Tokio. Tällainen kuva meille jäi kaupungista muutaman päivän vierailun jälkeen. Lopuksi vielä Kiotoa ilta-aikaan.

Nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomenna touhuta! palaillaan linjoille toivottavasti pian.
Ajantasaisesti reissua voi seurata instagramissa @adolfia

Kuukausi reissua takana

Moi! Terkkuja Padangbaista, täällä sataa vettä! Jouduin oikein miettimään milloin olen viimeksi nähnyt vesisateen. Taisi olla ekalla matkaviikolla Tokiossa. Muistan kun oltiin lähdössä syömään ja saatiin hostellista lainaksi sateenvarjo. Voi ihana Oak Hostel! Nyt jo ikävä sitä paikkaa. Tänään illallisella mietittiin muutenkin reissun alkua ja havahduttiin siihen, että tasan kuukausi sitten noustiin Lontoosta Japaniin lähtevään koneeseen. En tiedä olenko kertonut tai että millainen tietämys teillä mahtaa olla lentoreiteistä, mutta tosiaan meidän lentomme Lontoosta Japaniin lensi Suomen läpi. Jotenki turhauttavaa ensin lentää kauemmas matkan päämäärästä ja sitten lennetään takaisin oman kotimaan läpi.

Water blow, Nusa Dua

Young coconut

Pandawa beach

Indonesialaista ruokaa, Nasi Goreng

Tässä vähän fiiliksiä meidän Balin reissulta kuvien muodossa. Täällä on ollut upeaa, etenkin kun lähtee vähän bileparatiisi Kutaa kauemmas. Kaikenlaisia hyvän tuurin kantamuksia on sattunut. Kuten edellispäivänä löydettiin skoturetkellä yhdelle upealle rannalle, Uluwatu beachille sekä ajettiin harhaan ja löydettiin apinaperhe. Suosittelen ehdottomasti skotun vuokraamista täällä Balilla. Ilman sitä on kovin vaikea nähdä ja päästä upeisiin paikkoihin. Tietysti vaatii vähän rohkeutta ajaa täällä, aikamoinen liikenne meinaan. Onneksi Tomi on semmoinen hurjapää, että näyttää ajaminen jo siltä kuin hän olisi täällä pidempään asunut. Eilen jouduttiin poliisin ratsiaankin. Hieman jännitti, mutta turhaan. Olimme varautuneet pitämään mukana lähinnä Australiaa ja Usa varten hankittua kansainvälistä ajokorttia ja sitähän ne poliisit kysyivät. Ilman sitä olisimme olisimme joutuneet lahjomaan poliiseja. Neuvoksi vaan tänne tuleville, että poliisien kanssa etenkin liikenteessä tekemisiin joutuessa pääsee pienellä rahasummalla "liristä".

Plantaasin iguaani

Batman

Monkey forest, vapaita ja suojeltuja apinoita

Ubudin riisipelloilla

Nämä ja seuraavat kaksi kuvaa Uluwatu beachilta

Parin tunnin päästä lähdemme Gileille. Meidän oli tarkoitus tehdä reissu halvasti paikallisten lauttaa käyttäen, mutta saimmekin neuvoteltua speed boatin ihan ok hintaan. Matka kestääkin nyt vain 1,5 tuntia suunnitellun seitsemän tunnin sijaan. Ehkä kestetään 20 euron tappio kun ei tarvitse istua koko päivää lautassa.  Vähän jännittää, että saadaanko me malaria tuliaisiksi. Täytyy muistaa vaan ahkeraan käyttää hyttysmyrkkyä, niin eiköhän se siitä.

Palaillaan Gileiltä! Terkkuja syksyiseen Suomeen!